keskiviikko 23. joulukuuta 2015

City of fallen angels - Cassandra Clare


Valentine on kukistettu, mutta se ei estä varjometsästäjien maailmaa järkkymästä uudelleen. Kun useita Valentinen sisäpiiriin kuuluneita varjometsästäjiä löydetään kuolleena, koko yliluonnolllinen yhteiskunta nousee jälleen varpailleen. Kuka murhaa varjometsästäjiä ja miksi? Samaan aikaan Clary painii huomattavasti henkilökohtaisemman ongelman kanssa. Jace on muuttunut etäiseksi ja vaisuksi. Kun tämän kummallisen käytöksen syy alkaa selvitä, Clary joutuu pohtimaan omaa toimintaansa uudestaan. Ovatko hänen valintansa käynnistäneet tapahtumaketjun, joka ei ole hänen hallittavissaan? 

* * *

City of Fallen Angels on melkoinen tunteiden vuoristorata. Varjometsästäjät ovat vasta selvinneet yhdestä tragediasta, joka ravisteli koko yhteisöä. Heille ei kuitenkaa suoda riittävästi aikaa toipumiseen, sillä uusi, vielä astetta henkilökohtaisempi murhe odottaa kulman takana. Menneisyyden valinnat ja perhetausta piinaavat useita henkilöitä, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet tämän tapahtumaketjun. Erityisesti Jocelyn, Clary ja Jace kärsivät näistä asioista, kukin tahollaan ja hiukan eri syistä.

Ihmissuhteiden monenlaiset kiemurat ovat tämän osan keskeisin teema. Murhia kyllä selvitellään, mutta sivusta, välillä melkein huomaamatta. Jokaisella sarjan henkilöllä on jonkinlainen ihmissuhteisiin liittyvä tilanne päällä: Clary ei saa yhteyttä Jaceen, eikä Jace puolestaan uskalla avautua Clarylle kammottavista painajaisunistaan. Simon säätää Isabellen ja Maian kanssa eikä kumpikaan tytöistä sano suoraan, mitä he Simonista haluavat, Alec yrittää tulla sinuiksi Magnuksen monimuotoisen menneisyyden kanssa ja Jocelyn ja Luke valmistautuvat häihinsä. Useampi henkilö salaa jotain joltakin toiselta, minkä takia koko tarina on ajoittain sydäntäsärkevää luettavaa. Salaisuuksilla on aina hinta, ja tässä tapauksessa se on erityisen karvas maksettava.

Clare on taitava kuvailemaan henkilöiden välisiä suhteita ja erilaisten tunteiden sekamelskaa, itse asiassa todella taitava. Tämä puoli hänen tyylissään on vahvistunut sarjan edetessä, minkä ansiosta koko sarjasta on tullut mielenkiintoisempi. Kiinnitin erityistä huomiota havaintoihin, joita sarjan henkilöt tekevät toisistaan. Huomasin samalla, että minulla on nyt parempi käsitys kunkin henkilön ajatusmaailmasta kuin aikaisemmin. Arvelen, että juuri tämä näkökulmien laaja hyödyntäminen on avannut henkilöiden sisäistä maailmaa uudella tavalla.

Juonta tarkastellessa tulee kuitenkin sellainen olo, että ihmissuhteet korostuvat tässä hiukan liikaa. Murhat ja varsinkin tarinan edetessä hahmottuvat demoniset suunnitelmat tuovat juoneen jännitystä ja vaihtelua, minkä takia niihin olisi voinut keskittyä enemmän. Romaanin jälkimmäisellä puoliskolla onneksi näin tapahtuukin, tosin hyvin dramaattisin seurauksin.

Havahduin jossain vaiheessa huomaamaan, kuinka synkkiä sävyjä sarjan tapahtumat ovat saaneet. City of Fallen Angels on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin esimerkiksi sarjan ensimmäinen ja toinen osa. On surua, kuolemaa, pahuutta, pelkoa, kaipuuta, syyllisyyttä, epävarmuutta, haavoittuvuutta. Lähes kaikessa on mukana jotain katkeransuloista, tuskallista tai vaikeaa. Keveys on hävinnyt, ja sen tilalle on tullut paljon pohdintaa sydämen asioista, niin ystävyydestä kuin romanttisesta rakkaudestakin. Vaikka kurkkua kuristaa, kun ajattelen miten tämä osa päättyy, olen iloinen tästä kehityskulusta. Tuntuu hyvältä välillä velloa, suorastaan rypeä sotkuisissa tunteissa ja henkilöiden tilanteen epäoikeudenmukaisuudessa. Ravistella kirjaa samaan aikaan kun päässä hakkaa kysymys: miksi, miksi näin tapahtuu? Onko tämän pakko mennä näin?

Hyvä kirja ja jatko-osa, ehdottomasti. Ei virheetön, mutta tuo kokonaisuuteen paljon uutta. Odotan paljon lopuilta osilta. Tästäkin olisi sanottavaa vielä vaikka kuinka, mutta kaikkien ajatusten avaaminen vaatisi niin monia juonipaljastuksia, että jätän ne myöhemmäksi.

4/5

maanantai 14. joulukuuta 2015

Vanhoja kirjaostoksia



Tämä postaus on roikkunut luonnoksissa varmaan siitä lähtien, kun olen ottanut kuvan tästä valtavasta kirjakokoelmasta, joka pääsi hyllyyni yhden kesän aikana. Taisi olla kesällä 2013, jos oikein muistan. Jostain syystä en saanut aikaiseksi jakaa näitä ostoksia silloin. Suurin osa kirjoista on ostettu divareista, kirpputoreilta ja muista kirjakaupoista, jotka myyvät "käytettyjä" kirjoja. Joka paikassa tuntui olevan jotain kiinnostavaa. No, milloin ei olisi, kun minä menen kirjakauppaan...

Olen jakanut kirjat kuukausittain ihan vain omaksi ilokseni:

Kesäkuu:

1. Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini
2. Leijapoika - Khaled Hosseini
3. Palomuuri - Henning Mankell
4. Presidentin salaisuus - Anne Holt
5. Kuolleiden lejujen kesä - Antonio Hill
6. Ikuinen rakastaja - J.R. Ward
7. Across the Universe: Matka alkaa - Beth Ravis
8. Paranormaali - Kiersten White
9. Sinne missä maa päättyy - David Grossman
10. Damaskoksen rakastavaiset - Rafik Shami
11. Petturin merkki - Juan Gomez Jurado
12. Ennen routaa - Henning Mankell
13. Vanki - Jussi Adler-Olsen
14. Piin elämä - Jann Martel
15. Mayojen testamentti: Ylösnousemus - Steven Alten
16. Viisi - Ursula Poznanski
17. Kun suljen silmäni - S.J. Watson
18. Kirjavara - Markus Zusak
19. Valkoinen kuningatar - Philippa Gregory
20. Näkijän tytär - Kristiina Vuori
21. Lumiukko - Jo Nesbo

Heinäkuu:

22. Kuninkaiden koitos - George R.R.Martin
23. Veren imussa - Charlaine Harris
24. Kesytön - Elina Rouhiainen
25. Delirium - Lauren Oliver
26. Pandemonium - Lauren Oliver
27. Pahuus - Jan Guillou
28. A Discovery of witches - Deborah Harkness
29. Operaatio Troijalainen - Christian Rünnbacka
30. Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffennegger
31. Kuoleman tahdissa - Anne Holt & Even Holt
32. Oikeus on sokea - P.D. James
33. Aurinkomyrsky - Åsa Larsson
34. Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus - Tarquin Hall
35. Vish Puri & Nauruun kuolleen miehen tapaus - Tarquin Hall
36. Metsästäjät - Jussi Adler-Olsen
37. Nukketalo - Kristiina Ohlsson
38. Ja vuoret kaikuivat - Khaled Hosseini
39. Jazz tyttö peilaa - Anna Godbersen
40. The fault in our stars - John Green
41. Monteruccíon aurinko - Laurent Gaude
42. Krypta - Kate Mosse

Elokuu:

43. Yliluonnollisesti - Kiersten White
44. Jokapäiväinen elämämme - Riikka Pelo
45. Loputon uni & Hopealantti - Anna Jansson
46. Carrie - Stephen King
47, Kova tuomio - Michael Connelly
48. Kivun jäljet - Karin Slaughter
49. Pelon huone - Karin Slaughter

Jotkut näistä olen lukenut, suurinta osaa en. Jospa ensi vuonna... :D

perjantai 11. joulukuuta 2015

Beautiful Creatures - Kami Garcia & Margaret Stohl

Ethan Wate on kyllästynyt kotikaupunkiinsa, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Mikään ei muutu, ihmiset eivät vaihdu, asenteet eivät hievahdakaan paikoiltaan. Jos se olisi mahdollista, hän lähtisi pois eikä koskaan tulisi takaisin. Mutta kun Lena Duchannes muuttaa setänsä luo Gatliniin, Ethanin käsitys maailmasta murenee palasiksi. Lena on älykäs, vakava, salaperäinen ja runollinen; kaikin tavoin erilainen kuin muut. Lisäksi Lenalla on salaisuus, joka erottaa hänet ihmisten maailmasta: hän on loihtija - noidan kaltainen, mutta hänen voimansa ovat ennen kaikkea elementaalisia ja hämmentävät vahvuudessaan jopa hänen sukulaisiaan. Tutustuessaan Lenaan Ethan tutustuu myös kokonaiseen maailmaan, joka on elänyt omien sääntöjensä mukaan yleisesti tutun todellisuuden rinnalla. Mutta voiko niiden välille rakentaa sillan, joka kestää?

* * *

Beautiful Creatures valikoitui lukulistalleni tänä vuonna onnekkaan sattuman kautta. Löysin kesällä koko sarjan Suomalaisen Kirjakaupan alennuslaarista. Olin jo pitkään aikonut lukea sarjan loppuun, ja kun alennusmyynnit tarjosivat täydellisen tilaisuuden ostaa se osaksi alati kasvavaa kirjakokoelmaani, päätin ryhtyä toimeen. Beautiful Creatures jäi vahvasti mieleeni jo ensimmäisellä lukukerralla, mutta jos olisin muistanut sen olevan näin hyvä, en olisi missään tapauksessa jättänyt sarjaa roikkumaan näin pitkäksi aikaa.

Pidän Ethanista aivan valtavasti. Hän on fiksu, rehellisesti kunnollinen poika, joka näkee ihmiset sellaisina kuin he ovat, niin hyvässä kuin pahassa. Hänen havaintonsa pienen kaupungin sosiaalisesta ilmapiiristä ovat tarkkoja ja usein niin älykkäitä, että niistä lukiessa huomaa virnuilevansa niin kuin silloin, kun on juuri löytänyt takin taskusta setelin, jonka ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla siellä. Ethan uskaltaa unelmoida suurista, epätodennököisen tuntuisista asioista, ja kun Lena ilmestyy hänen elämäänsä, hän jaksaa taistella, hän jaksaa etsiä keinoa olla osa Lenan yliluonnollista ja monella tavalla hyvin kummallista elämää. Ethanin ymmärrys on koetuksella useita kertoja, mutta hän ei anna sen lannistaa itseään. Jos kaikki tytöt kohtaisivat tällaisen pojan elämänsä aikana, voisin vannoa, että maailmasta tulisi parempi paikka.

Lena puolestaan vetoaa sieluun epäoikeudenmukaisen, riipaisevankin elämäntarinansa vuoksi. Hänen voimansa aiheuttavat jatkuvasti vaikeuksia missä tahansa hän onkaan, eikä hänen elämässään ole ollut juuri lainkaan pysyvyyttä. Koulunkäynti ja ystävystyminen ihmisten kanssa on aina kaatunut. koska ihmiset ovat alkaneet pelätä häntä ja omaksuneet toisten negatiiviset mielipiteet. Lena haaveilee normaalista lukiolaisen elämästä, mutta Gatliniin tullessaan hän on jo menettänyt uskonsa unelmiin. Hän vetäytyy ihmisten seurasta odottaen, että kaikki hyljeksivät häntä niin kuin ennen. Kun hän tapaa Ethanin, hänen sydämensä täyttää ristiriita: hän on onnellinen Ethanin seurassa, mutta uskoo olevansa tälle vaaraksi. Tämä emotionaalinen konflikti ja sen vaikutukset ensirakkauden alkutaipaleeseen kuvataan osuvasti. Välillä kaikki on vähällä tuhoutua, mutta Ethanin ja Lenan välinen rakkaus löytää lopulta tiensä pinnalle. Aina vain uudestaan.

Ja voi kuinka kaunis heidän rakkautensa onkaan. Ethanin ja Lenan välille kehittyy ainutlaatuinen yhteys, joka korjaa kummankin haavoja ja kehittää heitä ihmisinä. Heidän suhteessaan on myös tietynlainen väistämättömyyden tuntu, aivan kuin se olisi luonnonvoima, jota ihminen ei voi koskaan hallita. Kuten luonnolla, tällä rakkaudella on valta luoda ja tuhota yhtä aikaa. Vielä on epäselvää, mille puolelle heidän tarinansa lopulta asettuu, mikä lisää jännitystä jatko-osien kannalta.

Vaikka Beautiful Creatures on niittänyt mainetta yhtenä 2000-luvun vahvimmista rakkaustarinoista, sillä on runsaasti muitakin ansioita. Romaani käsittelee muunmuassa koulukiusaamista, joka on oikeastaan melko harvinainen teema nuorille suunnatussa fantasiakirjallisuudessa. Lenaa syrjitään koko kaupungin voimin: vanhemmat lietsovat lapsiaan suhtautumaan varauksellisesti kaikkiin muukalaisiin, mutta kun on kyse kaupungin pahamaineisen erakon, Macon Ravenwoodin siskontyttärestä, koko homma karkaa täysin käsistä. Kirjailijat onnistuvat osoittamaan, kuinka järjetöntä kiusaaminen on ja kuinka naurettavin perustein ihmiset voivat muodostaa mielipiteensä toisesta. Toinen keskeinen teema on läheisen ihmisen kuolema ja sen jäljessä sieluun asettuva suru. Ethan on menettänyt äitinsä hiljattain, ja tämän menetyksen jäljet näkyvät joka päivä hänen kotonaan. Läheinen perheystävä Amma on ottanut talossa huoltajan roolin, ja Ethanin isä on lukkiutunut työhuoneeseensa pysyäkseen piilossa maailmalta. Elämä kulkee huterilla raiteilla, mutta kulkee kuitenkin. Uskon, että jokainen lukija joka on joskus menettänyt jonkun rakkaan, pystyy aistimaan Ethanin elämäntilanteen todenmukaisuuden. Beautiful Creatures on syvällinen romaani - syvällisempi kuin sen markkinoinnin perusteella voisi päätellä.

Myös romaanin maailma on omaa luokkaansa. Taikuus sidotaan henkilöiden persoonaan ja mielialoihin todella kiehtovalla tavalla. Yliluonnolliset voimat virtaavat heissä yhtä voimakkaasti kuin veri, ja niillä on sekä fyysisiä että henkisiä vaikutuksia niin käyttäjäänsä kuin käyttäjän läheisiinkin. Kuvaukset ovat näyttäviä ja kokonaisvaltaisia. Taikuudessa on tässä miljöössä jotakin hyvin synkkää, ripaus goottilaisuutta yhdistettynä Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden kulttuuriin ja mytologiaan. Yliluonnolliseen suhtaudutaan vakavasti ja sen vaarat ovat välillä konkreettisesti läsnä, välillä piilossa kulman takana. Kaiken kaikkiaan kiinnostava keitos, joka varmasti sakenee jatko-osissa.

Jatkan kehujen listaa vielä sanomalla jotakin tämän kirjan kielestä. Se on runsasta ja elinvoimaista ja korostaa milloinkin käsillä olevaa teemaa tai tunnelmaa. Lukukokemus oli myös huomattavasti autenttisempi, kun luin kirjan englanniksi. Etelävaltiolaista murretta on mahdotonta vangita suomen kieleen sellaisena kuin se on alkuperäiskielessä, luonnollisesti. Tässä tapauksessa kielellä on paljon merkitystä miljöön ja sosiaalisen kulttuurin ymmärtämisen kannalta. Se kaikki herää paremmin eloon alkuperäiskielisenä.

Ainoa puute, joka silloin tällöin nousi mieleen, on lievä juonenkulun epätasaisuus. Joistakin tilanteista siirrytään turhan nopeasti pois, toisiin jäädään jumittamaan ilman selkeää syytä. Aivan kaikki mielenkiintoiset yksityiskohdat eivät pääse loistamaan niin paljon kuin olisi mahdollsta, mutta ehkäpä jatko-osat korjaavat tämän aukon.

Loppukaneetiksi: Tämä on todella hyvää young adult -fantasiaa. Onneksi minulla on kaikki jatko-osat olemassa. Kannattaa antaa mahdollisuus tälle, jos et ole vielä sitä tehnyt!

4,5/5

perjantai 4. joulukuuta 2015

Liebster Award



Todella vaiheessa -blogin Reta lennätti viikkoni iloksi Liebster Awardin ja siihen kuuluvan haasteen. Homma toimii näin:

  1. Linkkaa palkinnon antajan blogi postaukseesi.
  2. Laita palkinto esille blogiisi.
  3. Vastaa palkinnon antajan  esittämään 11 kysymykseen.
  4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa,
  5. Laadi 11 uutta kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
  6. Kerro palkinnosta valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he saavat tietää, mistä on kyse.

RETAN KYSYMYKSET

1. Minkä elokuvan näit viimeksi?

Star Wars, Episodi 3. Sitä ennen aivan hiljattain Matkijanärhen toisen osan. Pakko mainita sekin, koska Nälkäpeli-elokuvat vain ovat niin hienoja. Tämä viimeinen on ehkä kaikkein vaikuttavin.

2. Kuvaile unelmakirjaasi.

Hmm, tämä onkin aika haastava kysymys. Minulla on monipuolinen maku, ja pyrin jatkuvasti laajentamaan fiktiivistä mukavuusaluettani. Joitakin yhtäläisyyksiä lempikirjojeni välillä kuitenkin on. Unelmakirjassani on ainakin kiinnostavaa miljöö, sujuva ja yllättävä juoni, erilaisia ja monikerroksisia henkilöitä, paljon tunnetta ja kaunista kieltä. Unelmakirjan täytyy herättää ajatuksia ja tunteita, ravistella minua pintaa syvemmältä. Liian raskas se ei ole - siinä on varmasti enemmän rakkautta kuin vihaa, enemmän iloa kuin surua. Toisaalta nautin kovasti kirjoista, jotka antavat mahdollisuuden käsitellä vaikeita tunteita, Unelmakirjassani kuvataan siis myös vaikeita teemoja, luultavasti ihmissuhteiden ja merkittävien elämäntapahtumien kautta. Rakastan mysteerejä Genreltään unelmakirjani sijoittuu todennäköisimmin joko rikoskirjallisuuteen tai spekulatiiviseen fiktioon. Se voisi olla myös historiallinen teos. Tai kaikkia näitä kolmea. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tämä antaa varmaan jonkinlaisen käsityksen.

3. Liittyykö sinulla lukemiseen jotain rituaaleja? (Esim. aina pitää olla teetä tai kietoutuneena tiettyyn vilttiin)

Kyllä, lukemiseeni liittyy ehdottomasti tapoja ja rituaaleja, Aina kun arki sallii, varaan päivästä aikaa, jonka omistan täysin lukemiselle. Keitän teetä, asetun mukavasti nojatuoliin, sohvalle tai sänkyyn, kasaan viereeni pinon kirjoja ja käyn lukemaan. Usein kertaan mielessäni, mitä kirjassa on aikaisemmin tapahtunut ja aloitan lukemisen vasta sen jälkeen. Sarjojen jatko-osien kohdalla ajatukseni kulkevat keskeisten henkilöiden elämässä ja tunteissa aivan kuin kertaisin ystäväni kanssa käytyä keskustelua tai muistelisin edellistä ulkomaan matkaani. Jos aloitan uuden kirjan, käytän vähän aikaa vain katselemalla ja tunnustelmalla sitä, samalla miettien vaikkapa, millaisia odotuksia minulla on kirjaa kohtaan ja kuinka innostunut olen sen lukemisesta. Valitettavasti kiire tulee usein tielle ja lukeminen täytyy ujuttaa pienissä pätkissä sinne minne mahtuu.

Lukemani kirjat ovat jo jonkin aikaa valikoituneet melko järjestelmällisesti. Aloitan uusia sarjoja vasta kun keskeneräiset on luettu loppuun, luen kirjoja ennalta suunnitellussa järjestyksessä ja niin edelleen. Tämänkin voi laskea rituaalien joukkoon. Minulla on yleensä useampi kirja kesken samanaikaisesti, mikä aiheuttaa välillä valinnan vaikeutta. Olen ottanut tavaksi laitan ne jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Saatan esimerkiksi päättää etukäteen, että luen tänään jotakin kirjaa enemmän kuin toista tai keskityn täysin yhteen kirjaan. Seuraavana päivänä vaihdan "tärkeimmäksi" kirjaksi jonkun toisen. Muitakin rituaaleja varmaan on, mutta nyt ei tule mieleen enempää.

4. Minkälainen ihminen olet juhlissa?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: iloinen, eläväinen ja sosiaalinen. Tämä ilmenee eri tavalla riippuen siitä, millaisista juhlista on kyse, mutta pääsääntöisesti nautin juhlista ja se myös näkyy. Sosiaaliset tilanteet, musiikki, hyvä seura ja ruoka/juoma sytyttävät minut aina. Lähden mukaan yhteiseen tekemiseen, keskustelen niin monen ihmisen kanssa kuin ehdin ja tutustun aktiivisesti niihin vieraisiin, joita en ole aikaisemmin tavannut. Nauran paljon ja saatan hyvinkin keksiä lennosta jonkin ohjelmanumeron koko porukan iloksi. Olen niitä ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten silloin kun muutkin viihtyvät, joten jos voin tehdä jotain ilmapiirin eteen, teen sen vaistomaisesti. Tämä ilmenee varsinkin silloin kun olen itse juhlien järjestäjä.  

5. Onko e-kirjoilla tulevaisuutta? Entä paperikirjoilla? Kirjakaupoilla?

E-kirja on tällä hetkellä muoti-ilmiö, mutta en usko sen syrjäyttävän paperikirjaa. E-kirjat valtaavat varmasti vielä lisää alaa kirjallisuuden kentällä ja saattavat houkutella uusia ihmisiä lukemisen pariin. Keksintö on hyvä ja toimii varmasti joissakin tilanteissa vähintään yhtä hyvin kuin painettu versio. E-kirjat ovat usein edullisia, mikä on ehdottomasti etu. Niitä on myös helppo koota yhteen paikkaan suurikin määrä. Toisaalta, jos lukulaite hajoaa, voi menettää valtavan kokoelman kirjallisuutta kerralla.

Minulle lukeminen on aidoimmillaan paperikirjaa lukiessa, joten suosin painettua vaihtoehtoa aina kun se on mahdollista. Uskon, että moni muukin intohimoinen lukija kokee näin.

Uskon, että sekä e-kirjoilla että paperikirjoilla on edessään vahva tulevaisuus ja että jossain vaiheessa paperikirjoja aletaan arvostaa aiempaa enemmän. On eri asia pitää rakasta teosta konkreettiseena esineenä kädessä, käännellä sen sivuja omin käsin kuin näppäillä näyttöjä. Kun ihmiset alkavat kaivata tätä kokemusta, he siirtyvät paperikirjoihin tai todennäköisesti ainakin lisäävät paperikirjojen lukemista ja ostamista.

6. Kenen kirjailijan työhuoneessa haluaisit olla kärpäsenä katossa? Elävä tai kuollut, kumpikin käy.

Tähän on mahdotonta antaa yhtä vastausta, joten mainitsen muutaman.

  • Michael Connelly. Olisi hienoa nähdä esimerkiksi, millaista tutkimustyötä hän tekee rikostarinoidensa eteen.
  • Robin Hobb. Millaisessa ympäristössä hän on luonut upeat, monikerroksiset hahmonsa ja kiehtovat taikuuden muodot?
  • George R.R.Martin. Mitä kaikkea tapahtuu tämän miehen työhuoneessa? Miten kirjoittamisprosessi etenee? Me kaikki odotamme hänen seuraavaa mestariteostaan, mutta mitä hän tekee?
  • Carlos Rui Zafon. Olisi kiehtovaa tietää, millaisessa tilassa hänen kauniit, koskettavat romaaninsa ovat syntyneet. Keskittyykö hän täysin kirjoittamiseen vai onko hänellä vierellään kenties viinipullo ja hyvää syötävää? Kuunteleeko hän musiikkia? 

7. Kummasta pidät enemmän, kirjojen ahmimisesta ja vai rauhallisesta makustelusta?


Pääsääntöisesti pidän enemmän rauhallisesta lukemisesta. Haluan kunnioittaa lukukokemusta ja kirjaa antamalla sille riittävästi aikaa. Olen pohdiskeleva ihminen, joten kirjallisuus tarjoaa minulle paljon ajattelemisen aihetta. Mutta jos kirja kerta kaikkiaan imaisee mukaansa, saatan lukea sitä lähes taukoamatta kunnes pääsen viimeiselle sivulle. Tämäkin siis joskus vaihtelee.


8. Kuinka järjestelmällinen olet?


Riippuu valtavasti tilanteesta. Jos haluan ja minulla on aikaa, pystyn olemaan todella järjestelmällinen ja tehokas. Olen taitava organisoimaan ja suunnittelemaan esimerkiksi juhlia, erilaisia projekteja ja reissuohjelmia, mutta arki pakottaa usein improvisoimaan. Jos elämään astuu kiire, esimerkiksi kotityöt kärsivät siitä heti. Mieleni on yksinkertaisesti täynnä muista tärkeämmistä asioista enkä muista edes ajatella sitä, ovatko kaikki vaatteet kaapissa ja kaikki astiat tiskattu. 

9. Oletko innostunut jostakin viiimeaikaisesta muoti-ilmiöstä, kuten karppauksesta, Room Escapesta, lankuttamisesta tai pastellinvärisistä hiuksista?


Aikuisten värityskirjat! Niistä tykkään. Minulla on yksi, mutta en ole ehtinyt värittää sitä vielä loppuun. Valitettavasti. Värittäminen on todella rentouttavaa. Aion ehdottomasti ostaa värityskirjoja lisää. Joku eläinaiheinen olisi kiva hankkia seuraavaksi. Myös room escapea olisi hauska kokeilla.

10. Kirjasarja vai yksittäinen romaani?


Kirjasarjat ovat minun juttuni, ehdottomasti. On mahtavaa uppoutua samojen henkilöiden elämään pitkäksi aikaa. Kirjasarjat antavat sekä kirjailijoille että lukijoille sellaisia mahdollisuuksia, jotka eivät ole yksittäisten romaanien kohdalla toteutettavissa. Laajempia ja useampia juonikuvioita, syvempää juonikuvausta, monimutkaisempia maailmoja... Sen sellaista. Nautin myös standaloneista, mutta hyvää kirjasarjaa ei voita mikään.


11. Missä maisemassa mielesi lepää?


Hauskaa, juttelin tästä kämppikseni kanssa viime viikonloppuna. Mieleni rauhoittuu veden äärellä. Saimaan rannoilla, Vuoksen varrella, merellä. Aurinkoinen, sininen taivas, lempeä tuuli, veden liplatus... Voi. Näitä asioita rakastan luonnossa. Matkustellessa on tullut vastaan paikkoja, joihin voisin palata aina vain uudestaan. Esimerkiksi Teneriffan etelärannikolla Playa de las Americasissa sijaitseva rantakatu hävittää kaikki huolet sydämestäni, erityisesti auringonlaskun aikaan. Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on La Gomeran vuoristossa sijaitseva Garajonayn kansallispuisto, jota olen päässyt ihailemaan kaksi kertaa. Kun kävelen laakeripuiden seassa uskomattoman raikkaassa ilmassa, voin tuntea kehossani koko maailman ihmeellisyyden. Todellakin satumainen paikka. Kieteytettynä kaikki kauniit, lämpimät, palmuiset maisemat tehoavat varmasti levottomaan mieleen.


* * *

Lämmin kiitos Retalle tunnustuksesta! :) Minä annan palkinnon Kasoittain kauniita sanoja -blogin Ellenille. Olisi mukavaa palkita useampikin blogi, mutta sopivia ei tahdo löytyä.


MINUN KYSYMYKSENI



  1. Onko kirja saanut sinut itkemään? Jos on, mikä kirja se oli?
  2. Mikä kirja ansaitsisi mielestäsi enemmän huomiota? Miksi?
  3. Jos olisit romaanihenkilö, millainen henkilö olisit?
  4. Minkä kirjasarjan/kirjan maailmaan haluaisit päästä vierailemaan tai asumaan? Miksi?
  5. Kuinka voimakkaasti eläydyt kirjoihin ja elokuviin?
  6. Millainen olisi sinun henkilökohtainen dystopiasi? Entä utopia?
  7. Mitkä kirjat aiot ehdottomasti lukea ensi vuoden aikana?
  8. Minne haluaisit matkustaa?
  9. Elätkö mieluummin rutiinien mukaan vai vaihtelevaa, spontaania elämää?
  10. Mitä odotat ensi vuodelta?
  11. Listaa kolme asiaa, joita et usko koskaan tekeväsi.



maanantai 30. marraskuuta 2015

Prince of Thorns - Mark Lawrence

Prinssi Jorg elää vain yksi asia mielessään: hän haluaa kostaa kreville, joka on vastuussa hänen äitinsä ja veljensä väkivaltaisesta kuolemasta. Jorg on paennut isänsä hovista ja kiertänyt valtakuntaa jo vuosia etsien tilaisuutta päästä käsiksi viholliseen. Hänellä on seuranaan joukko sotilaita ja hylkiöitä, jotka ovat valmiita seuraamaan häntä jokaiseen taisteluun, jokaiseen mielettömään veritekoon, jokaiseen mahdolliseen ansaan. Tämän pelätyn joukon matka saa yllättäen uuden suunnan, kun Jorg alkaa haaveilla koko mantereen hallitsemisesta. Kostonhimo antaa tilaa tälle unelmalle, mutta onko kyseessä puhtaasti prinssin oma tahto? Ohjaako joku tai jokin hänen toimintaansa? Mikäli näin on, mikä on Jorgin todellinen kohtalo?

* * *

Prince of Thorns jäi mieleen ensimmäisen kerran karmivan kantensa vuoksi. Nuori mies seisoo ruumiiden päällä, joiden kaikkien läpi on isketty miekka, melko säväyttävää, eikö? Fantasiakirjallisuudessa tulee vastaan kaikenlaista, mutta tämä hätkähdytti sen verran, että jäin joksikin aikaa vain tuijottamaan kantta. Sitten luin takakansitekstin, joka sinetöi päätöksen: tämä kirja pitää lukea, mieluiten pian. Kun sitten ryhdyin kirjaa lukemaan, päätös osoittautui erittäin hyväksi. Prince of thorns todella erottuu joukosta ja lähestyy genreä omaperäisesti.

Pelkästään päähenkilö tekee kirjasta poikkeuksellisen. Jorg on vasta 14-vuotias, mutta hänellä on jo sotilaan taidot ja joukko miehiä hallittavanaan. Vielä tätäkin hätkähdyttävämpää on viha, joka hallitsee Jorgin kaikkea toimintaa. Hänen vihassaan on sellaista voimaa, jota kohtaa yleensä vain aikuisilla, paljon vääryyttä kokeneilla henkilöillä. Kun lukee sellaisesta tunteiden ja ajatusten vääristymästä teini-ikäisen pään sisältä käsin, tulos on hurja. Jorg purkaa vihaansa joka puolelle. Hän tappaa ja kiduttaa viattomia, pilkkaa, houkuttelee ihmisiä ansoihin, riitelee tovereidensa kanssa ja hautoo jatkuvasti väkivaltaisia suunnitelmia kreivin tappamiseksi ja isänsä vallan anastamiseksi. Hänen vihansa on kyllä ehdottomasti ymmärretävää, mutta se korostuu kautta romaanin niin, että muille teemoille ja henkilöille jää melko vähän tilaa. Toivoin kuulevani enemmän Jorgin kumppaneista ja tapahtumista, jotka ovat johdattaneet heidät Jorgin luo. Esimerkiksi Makin, sotilas joka niitti mainetta jo kuninkaan hovissa, jätti tehtävänsä seuratakseen prinssiä kostoretkelle. Miksi mies, jolla on kaikki mahdollisuudet menestyä, vaarantaa kaiken vihastuneen lapsen vuoksi? Entä yhteiskunnan hylkiöt, jotka ovat osa Jorgin joukkoa? Mitä heille tapahtui ennen kuin he joutuivat selleihin mätänemään? Millaisia persoonia he ovat? Tällaisina henkilöt jäävät harmittavan ohuiksi.

Lawrence esittelee lukijalle todella kiinnostavan yliluonnollisen maailman. Kaikenlaiset aaveet, henget ja taikuuuden avulla vaikuttaminen saavat tosiaankin uuden merkityksen tässä tarinassa. Prince of thorns on tälläkin alueella pelottava. Värisin useita kertoja lukemisen aikana. Ihailen Lawrencin taitoa luoda tietynlainen tunnelma, tässä tapauksessa se on synkempi kuin marraskuinen yö. Kaikkien tapahtumien yllä roikkuu pahaenteisyyden paino. Jokin hirveä tuntuu vaanivan jossakin lähellä mutta silti tavoittamattomissa. Jos haluaa pelotella itseään, kannattaa lukea tämä.

Juonen suhteen mielipiteeni on kaksijakoinen. Kirja on lyhyt eeppiseksi fantasiaksi: vain reilut 300 sivua. Minun painokseni on myös pienempi kuin suomalaiset pokkarit, minkä perusteella voisi kuvitella kirjan olevan nopealukuinen. No, olin väärässä. Kuvittelin lukevani tämän helposti kahden viikon sisällä, mutta lukemiseen meni vähintään kaksinkertainen määrä aikaa. Teksti on tiheää, joten sitä mahtuu paljon pienellekin sivulle. Vielä merkittävämpi tekijä on juonenkulku. Tapahtumat etenevät enimmäkseen hyvin rauhallisesti ja välillä jopa pysähtyvät kokonaan, minun makuuni vähän liian pitkäksi aikaa. Toisinaan taas liikutaan niin nopeasti tilanteesta toiseen että hengästyttää. Kaiken kaikkiaan tämä kirja ei painotu tapahtumiseen ja toimintaan, ei ollenkaan. Se ei ole minusta huono ratkaisu, mutta ei myöskään toimi aukottomasti. Jotain parannettavaa Lawrencilla siis on.

Prince of thorns on kiinnostava trilogian avausosa, joka puutteistaan huolimatta erottuu kirkkaasti joukosta. Suosittelen sitä erityisesti sellaisille lukijoille, jotka pitävät haastavista henkilöistä ja voimakkaista tunnelmien kuvauksista. Jos fantasia on vieras genre, kehotan lukemaan ennen tätä jotain perinteisempää. Tämä tarina ei varmasti ole kaikkia varten.

4/5

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

City of Glass - Cassandra Clare

City of Glass on sarjan kolmas osa, joten arvostelu voi sisältää spoilereita aiemmista kirjoista.


* * *



Amid the chaos of war, the Shadowhunters must decide to fight with the vampires, werewolves and other Downworlders - or against them. Meanwhile Jade and Clary have their own decision to make: should they pursue the love they know is forbidden?



* * * 


Varjometsästäjät kokoontuvat Idriksen pääkaupunkiin Alicanteen etsimään ratkaisua yliluonnollista maailmaa koetteleviin ongelmiin. Erilaiset mielipiteet ja asenteet taistelevat keskenään, ja paranormaalien lajien väliset suhteet nousevat yhdeksi romaanin kantavaksi teemaksi. Jokainen osapuoli joutuu tahollaan miettimään, onko valmis päästämään irti katkeruudesta ja epäluulosta paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Matka yksimieliseen ratkaisuun on vaikea, mutta kun se viimein löytyy, on selvää että jokin maailmassa on muuttunut pystyvästi.

City of Glass alkaa vahvasti ja jatkuu sellaisena loppuun asti. Juoni on jälleen pullollaan Clarelle tyypillisiä käänteitä, jotka sekoittavat pakkaa ja erottavat sarjan keskushenkilöt joksikin aikaa toisistaan. Tämän ansiosta tarinan on mahdollista liikkua sekä useiden tapahtumapaikkojen (tai ehkä paremminkin alueiden) että henkilöiden välillä. Tapahtumien edetessä henkilöt, jotka ovat aikaisemmin kulkeneet tarinan sivussa, saavat lisää merkitystä ja syvyyttä. Varsinkin Simonin persoonallisuus ja Luken menneisyys pääsevät eri tavalla esille. Tämä eri henkilöiden läsnäolon runsaus tekee koko sarjasta ehdottomasti mielenkiintoisemman kuin se oli aikaisemmin.

Idris, voi Idris. Jos voisin, lähtisin heti lomalle varjometsästäjien kotimaahan. Oli todella virkistävää lukea varjometsästäjistä uudessa ympäristössä, joka tarjosi samalla yksityiskohtaisemman näkökulman nefilien sosiaalisiin normeihin. Lukija pääsee nyt ensimmäistä kertaa "kulissien taakse", varjometsästäjien yhteiskunnan ytimeen ja uudella tavalla käsiksi myös koko rodun historiaan. Kirjailijan yhtenä tunnusmerkkinä voi pitää runsasta kuvailua, joka nousee nyt uudelle tasolle. Antaisipa Clare New Yorkistakin tällaisia kurkistuksia...

Yksi tämän osan kohokohtia on ehdottomasti kaikki Clary ja Jacen välisessä suhteessa tapahtuva kehitys. Lukija saa viimein tietää totuuden siitä, kuka on Valentinen poika, mutta ennen sitä matkalla koetaan paljon tuskaa ja hämmennystä. Erityisesti Jacen kärsimys välittyy voimakkaammin kuin ennen. Vaikeat tunteet ja perhetaustaa koskeva epätietoisuus määrittävät Jacen persoonallisuutta itse asiassa enemmän kuin hän itsekään haluaisi myöntää. Ilman Clarya ja tätä kohtaan tuntemaansa rakkautta Jace ei välttämättä olisi enää edes elossa. Vahva rakkaus on young adult -kirjallisuuden kestoteema, mutta tämä kyseinen suhde on jollain tavalla erityisen kaunis. Se ravistelee sielua syvemmältä kuin useimmat muut viime vuosina vastaan tulleet rakkaussuhteet.

En tiedä, onko kysymys kirjailijan itseluottamuksen vahvistumisesta vai yksinkertaisesti verbaalisten taitojen kehittymisestä, mutta City of glass häikäisi minut monipuolisuudellaan ja yksityiskohtaisuudellaan. Siinä on kaikki juuri niin kuin pitää ja ehkä vähän paremminkin. Sarjan osista se on ehdottomasti hiotuin kokonaisuus. Myös emotionaalisella tasolla on tapahtunut valtava muutos parempaan suuntaan. Ajoittain tekstiä oli suorastaan vaikeaa lukea, koskan sydän oli vähällä haljeta kaikesta siitä tuntemisesta ja pohtimisesta.

Mahtava, ihana, kaunis, hieno kirja. Tämän luettuani olen todella iloinen siitä, että tulin aikoinaan tarttuneeksi sarjaan ylipäätään. Olen nyt suorastaan hengästyneen kiinnostunut siitä, mitä jatkossa tapahtuu.

5/5

maanantai 2. marraskuuta 2015

Blood promise - Richelle Mead


Varoitus: Teksti sisältää paljastuksia edellisestä osasta

* * *

Juonikuvaus: Rose jättäytyy pois koulusta ja lähtee etsimään strigoiden (miten strigoi taipuu järkevästi suomeksi???) sieppaamaa Dimitriä. Matka on raskas, sillä Rosen tarkoitus ei ole ainoastaan löytää Dimitri vaan myös tappaa hänet. Mitä lähemmäs päämääräänsä Rose pääsee, sitä vaikeammaksi tehtävä käy. Yllätyksiltäkään hän ei välty, sillä matkan varrella hänen tielleen osuu asioita, joiden hän ei aikaisemmin tiennyt edes olevan olemassa.

Ajatuksia: Koin monenlaisia tunteita tätä kirjaa lukiessani. Jännitystä, pelkoa, ylpeyttä, kauhua, toivoa ja ehkä kaikkein eniten surua. Dimitri on muutettu strigoiksi, minkä takia Rosella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää lupaus, jonka hän joskus antoi: jos Dimitri muutetaan väkisin kuolemattomaksi, Rose on se joka ottaa tämän kiinni ja vapauttaa epäkuolleesta tilasta. Niin kuin arvata saattaa, entinen-vartija-nykyinen-yliluonnollisenvahvavampyyri-Dimitri osaa pysytellä piilossa. Niinpä Rose joutuu siirtymään kaupungista toiseen ja käymään läpi useita vaiheita ennen kuin hän pääsee lähelle rakastettuaan. Rose suuntaa ensimmäiseksi Siperiaan kylään, jossa Dimitri vietti lapsuutensa. Dimitrin perhe osoittautuu vieraanvaraiseksi ja sydämelliseksi yhteisöksi, joka ottaa Rosen lämpimästi vastaan. Sieluuni sattui lukea surusta ja ikävästä, jotka täyttävät Rosen talossa, joka on täynnä Dimitrin palasia. Samalla Dimitristä piirtyy tarkempi kuva, enkä voi olla kysymättä itseltäni, miksi niin hienolle miehelle piti käydä näin... Voi Dimitri. Voi Rose. Teidän piti tulla onnellisiksi yhdessä eikä joutua tällä tavalla eroon toisistanne.

Mead välittää Rosen tunteet koskettavasti ja jotenkin tyynesti, Rosen persoonalle sopivalla tavalla. Vaikka kaipuu on musertava, Rose ei anna periksi eikä luovu suunnitelmistaan. Hänen sitkeytensä on ihailtavaa ja mielestäni hyvä esimerkki nuorille: koskaan ei pidä luovuttaa. Toisaalta Blood Promise opettaa myös irti päästämisen taitoa, Joskus on vain pakko hyväksyä, ettei mitään ole enää tehtävissä.

Sarjan edeltävien osien tavoin Blood Promise paljastaa uusia asioita vampyyrien yhteiskunnasta ja Lissan käyttämästä henkisestä taikuudesta. Osa näistä tiedoista tuli yllätyksenä, osan osasin odottaa tulevan vastaan jossain muodossa. Joka tapauksessa tämän aspektin läsnäolo tasapainottaa muuten hyvin rauhallista ja surumielistä tunnelmaa, joka on tarinassa läsnä alusta loppuun. Minua ilahdutti myös se, kuinka tiiviisti uudet paljastukset on sidottu muuhun juoneen. Tässä osassa ei ole oikeastaan mitään irralliselta tai ylimääräiseltä tuntuvaa kohtaa. Joistakin lukijoista juonen rauhallisuus voi kuitenkin tuntua pitkäveteiseltä, varsinkin jos tahtia vertaa edellisten osien rakenteeseen. 

Niin, pidin tästä paljon. Blood Promise on erilainen kuin aikaisemmat osat, ehkä juuri siksi että se on selvästi emotionaalisin ja käsittelee teemoja, jotka varmasti koskettavat jokaista ihmistä jossain vaiheessa elämää. Toivon kuitenkin, että sarjan kaksi viimeistä osaa toisivat tarinaan vähän lisää iloa ja ehkä onnellisia loppujakin - edes jollekin sarjan henkilöistä.


4/5

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(9/2015): Sarjoja ja haasteita eteenpäin

Vuodesta on jäljellä enää kolmasosa, joten on aika priorisoida. Päätin täyttää seuraavien kuukausien lukulistat keskeneräisten sarjojen jatko-osilla ja mahdollisuuksien mukaan haastekirjoilla, jotta pääsen heti vuoden vaihduttua uusien sarjojen kimppuun. Syyskuussa luettavana ovat:

1. City of lost souls - Cassandra Clare
2. Last sacrifice - Richelle Mead
3. Paikka vapaana - J.K. Rowling
4. Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl
5. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Blogitekstien osalta paino on rästiin jääneissä arvosteluissa. Kesällä en saanut kerta kaikkiaan mitään aikaiseksi. Mutta uskon vahvasti, että uusien opiskelukuvioiden mukana tulee myös inspiraatiota kirjoittaa. Kirjaostoksiakin on kertynyt sen verran, että niistä saisi postauksen aikaiseksi. Mutta ensin näiden arvostelujen pariin:

1. Blood Promise - Richelle Mead
2. City of glass - Cassandra Clare
3. Narrin palvelija - Robin Hobb
4. Beautiful creatures - Kami Garcia & Margaret Stohl
5. Teemestarin kirja - Emmi Itäranta
6. The Monster Within - Kelly Hashway
7. Prince of thorns - Mark Lawrence
8. Minä tapan - Giorgio Faletti

Siinä kaikki tällä erää. Mitä teillä on luvassa syyskuussa?

maanantai 3. elokuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(7 ja 8/2015):

Nyt on jo elokuu. Elokuu. Miten tämä on edes mahdollista? Heinäkuukin hujahti ohi niin äkkiä, etten muistanut edes postata heinäkuun lukulistaa. Ei siinä olisi ollut paljon järkeäkään, sillä en ehtinyt tarttua yhteenkään uuteen kirjaan heinäkuun aikana. En tiedä, onko työnteko väsyttänyt minut vai mikä on, kun lukeminen ja bloggaaminen jumittavat näin pahasti. Mutta eiköhän tämä tästä!

Heinäkuussa oli tarkoitus lukea nämä kirjat:


1. Myrskylintu - Conn Iggulden
2. Discovery of witches - Deborah Harkness
3. Beautiful creatures - Kami Garcia & Margaret Stohl
4. Kuolleiden päivät - Don Winslow
5. Valkoinen kuningatar - Philippa Gregory

Koska en ole lukenut näistä yhtäkään, päätin jättää elokuun oman lukulistan tekemättä ja ottaa nämä vuoroon seuraavaksi. Arvostelujakin on rästissä useita, ja niistä etusijalla ovat ainakin toistaiseksi City of glass ja Blood promise. Sain yhden haasteenkin, jonka pariin toivon pääseväni jo tällä viikolla, Tämän enempää suunnitelmia en uskalla edes tehdä... :D

Mutta, mitä teillä on luvassa elokuussa?




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Viattomien veljeskunta - Jean-Christophe Grangé


Juonikuvaus: Chileläinen poikakuoron johtaja murhataan pariisilaisessa kirkossa, josta löytyy vain yksi selvä johtolanka: verinen kengänjälki numeroa 36. Myös rikoksen erityisen raaka tekotapa herättävät maineikkaan Lionel Kasdanin huomion. Kasdan ryhtyy tutkimaan tapausta ensimmäisenä pyrkimyksenään selvittää, onko joku kuoropojista nähnyt murhan tai jollakin tavalla osallistunut siihen, 

Murhasta kiinnostuu myös nuori Cédric Volokine, jonka elämää hallitsevat huumeriippuvuus ja hakkerin identiteetti. Vaikka Volokine ja Kasdan ovat luonteiltaan aivan erilaisia, heitä yhdistää sielua korventava palo ratkaista juuri tämä murha. Tutkiessaan kuoronjohtajan taustaa he löytävät toisenkin hyvin erikoisen vihjeen. Mitä tekemistä riipaisevan kauniilla kuoroteoksella, Misererellä, on tapahtumien kanssa?

Ajatuksia: En ole varmaan koskaan aikaisemmin lukenut yhtä kauhistuttavaa ja samalla yhtä vaikuttavaa rikosromaania, Romaanin henkilöt, juoni, teemat, kieli ja tunnelma muodostavan viimeisen päälle hiotun kokonaisuuden, joka piinaa lukijaa kunnes viimeinenkin rivi on luettu.

Itse murha, jonka ympärille tarina kietoutuu, on karmiva rikkoo lähes kaikkia genren kaavoja. Uhri on kärsinyt valtavasti kuollessaan, mutta vielä enemmän hän kärsi eläessään Chilessä äärimmäisen ruumiillisen kidutuksen armoilla. Kuoronjohtajan elämä on pitkälti sidottu yhteen Chilen historian kanssa, mikä konkrertisoi äärimmäisen pahuuden, jota Grangé kuvaa mestarin ottein. Myönnän, että jouduin välillä keskeyttämään lukemisen ja vetämään henkeä, jotta tapahtumien aiheuttama kuvotus menisi ohi. Rajuimpien kuvausten kohdalla älähdin jopa ääneen, mitä en muista tapahtuneen koskaan aikaisemmin. Viattomien veljeskunta pureutuu ihmismielen pimeimpiin osiin ja pamauttaa lukijan silmille asioita, joita ei välttämättä haluaisi tiedostaa olevan olemassa. Temaattisesti  ja juonellisesti romaani on todella synkkä ja raskas: se kuvaa ruumiillista kidutusta, kuolemaa, sodan kauhuja, traumoja, pakkomielteisyyttä, riippuvuutta, menetyksen tuskaa ja niin syvää henkistä häiriintyneisyyttä, ettei sitä oikein voi edes käsittää lukematta itse. Juoni on yksityiskohtainen ja hahmottuu sekä poliisihahmoille että lukijalle osittain hiljalleen ja osittain yhdellä rysäyksellä, ja hirvittävyydestään huolimatta osoittaa kirjailijan älykkyyden. Tässä romaanissa jokaisella asialla (tapahtumapaikoilla, henkilöillä, johtolangoilla, sivujuonilla ja paljastuksilla) on merkitystä lopputuloksen kannalta. 

Toinen huomiota herättävä piirre on kirjailijan tyyli. Hänen kielellinen lahjakkuutensa näkyy kaikessa; hän kuvaa henkilöiden tunteita, tapahtumapaikkoja ja tapahtumien kulkua harvainaisen elävästi ja ytimekkäästi. Rikosromaanit jäävät harvoin mieleen nimenomaan kielen takia, mutta tällä kertaa... Kirjailijan sanat jäävät kaikumaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen, ja romaanin esittämien ajatusten ääreen haluaa todella pysähtyä ymmärtäkseen niiden koko olemuksen. Poliisihahmojen tuntema viha ja toisaalta voimakas, polttava tahto saada syyllinen kiinni välittyvät kiellisten valintojen ansiosta todella tehokkaasti. Jäin useampaan kertaan ihmettelemään yksittäisten virkkeiden voimaa, ja uskon että niin on käynyt monelle muullekin.

Viattomien veljeskunta on hieno rikostarina myös siksi, että se suo lukijalle pääsyn sekä Kasdanin että Volokinen sielunelämään. Kasdania kuormittaa muunmuassa muistot kuolleesta vaimosta, Volokinea puolestaan piinaa epätoivoiselta tuntuva yritys päästä eroon huumeista. Molemmat poliisit ovat hätkähdyttäviä persoonia omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kasdan on vakava, harkitseva ja elämän kovettama; Volokine on nuori, holtiton ja impulsiivinen. Juuri tällaisiin, yhtä monipuolisesti ja syvällisesti rakennettuihin poliisihahmoihin törmää harvoin, Heidän välilleen kehittyvää sidettä seuratessa tulee oppineeksi paljon ystävyydestä, uskollisuudesta ja siitä, mikä kaikki voi yhdistää kahta ihmistä. 

Kaiken tämän kehumisen jälkeen minun on kuitenkin pakko varoittaa: tämä kirja ei ole kaikkia varten. Tätä ei kannata lukea, jos ei ole jo jonkin verran kovettanut itseään lukijana tai jos rikoskirjallisuus on vieras genre. Grangé on kirjoittanut ahdistavan, kauhistuttavan romaanin, jonka on tarkoitus ravistella lukijaa, ei viihdyttää tai tuottaa nautintoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä kokemus oli haaste minullekin, vaikka olen lukenut rikosromaaneja varhaisteinistä lähtien. Mutta ne, jotka haluavat jähmettyä kauhusta, pohtia synkkiä teemoja ja puristaa rystysensä valkoisiksi jännityksestä, voivat saada tästä teoksesta todella paljon irti.

4,5/5 tähteä. Antaisin viisi, jos kirja ei olisi aivan niin kauhistuttava.

Haasteet: 50 kirjan haaste, kohta 22: A book that scares you

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(6/2015)

Päivät kuluvat ohi aivan kauheaa vauhtia! Tämäkin postaus on kymmenen päivää myöhässä. Syytän tästä kuitenkin eniten bloggausjumia, joka on vaivannut minua jo toista kuukautta. Olen kai uponnut niin tehokkaasti torielämään, ettei energiaa ole jäänyt bloggaamiseen. Yritän kuitenkin löytää jonkun lääkkeen tähän ongelmaan, sillä kaipaan jo blogiarvostelujen kirjoittamista.

Tässä kuitenkin kesäkuun lukupino:


1. Muukalainen - Diana Gabaldon
2. Minä tapan - Giorgio Faletti
3. Spirit Bound - Richelle Mead
4. Shadow and bone - Leigh Bardugo
5. Heir of Fire - Sarah J. Maas


Muukalaisen ostin tänään omaan hyllyyn Suomalaisen pokkarialesta ja päätin laittaa sen heti lukulistalle, Ostin samalla paljon muutakin, mutta jatkan siitä toisessa postauksessa... :D Falettin teoken lainasin jo viime kesänä kirjastosta, mutta en sitten ehtinyt lukea. Nyt uusi yritys! Spirit Bound ja Heir of Fire ovatkin sitten jatko-osia, ja Bardugon trilogian avausosan olen aikonut lukea jo hävettävän kauan. Katsotaan, mihin näistä tartun ensimmäisenä. Bloggaamisen osalta en tällä kertaa tee sen kummempia suunnitelmia, jotta en pitkitä kirjoittamisvaikeuksia asettamalla itselleni ylimääräisiä paineita.

Mitä te aiotte lukea kesäkuussa?










maanantai 4. toukokuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(5/2015): Sekalaista sakkia

Toukokuu aloittaa torikauden ja sen myötä kesän minun maailmassani. Tämä tarkoittaa myös säännöllisempää viikkorytmiä, enemmän oikeaa vapaa-aikaa ja tilaisuuksia uppoutua kirjallisuuteen. Olen tällä hetkellä kuusi kirjaa jäljessä aikataulusta (kiitos Goodreadsille, joka pitää minut tilanteen tasalla), joten kesä saapuu todella kreivin aikaan. 

Toukokuun lukulistalle olen koonnut melko sekalaisen joukon teoksia, jotka ovat joko odottaneet hyllyssäni tai mielessäni huomattavan pitkään. Ainoastaan Prince of thorns  on tuore ostos, jota en ole vielä ehtinyt edes esitellä täällä. Mutta nyt siihen varsinaiseen listaan:

Luettavaa:

1. Kapina laivalla - John Boyne
2. Prince of thorns - Mark Lawrence
3. Käärmemaagi - Margaret Weis & Tracy Hickman
4. Secret of Ella and Misha - Jessica Sorensen
5. Luostarin varjot - C.J. Samson

Jos saan edellä mainitut luettua, jatkan jollakin näistä:

6. Kylmäveristen klubi - Charlaine Harris
7. The Dream Thieves - Maggie Stiefvater
8. Post mortem - Patricia Cornwell

Arvostelut:

1. City of glass - Cassandra Clare
2. Narrin palvelija - Robin Hobb
3. Viattomien veljeskunta - Jean-Christophe Grangé
4. The Monster Within - Kelly Hashway

Voi olla, että ehdin blogata enemmänkin, mutta parasta olla ahnehtimatta... :D

Muut postaukset:


  • Romaanihenkilöiden jäljillä 4 ja 5
  • Kandin viemää x 2
  • Kirjaostoksia
  • Pohdiskelevampi katsaus vuoden ensimmäiseen kolmannekseen

Seuraavaksi arvostelujen kimppuun! Mitä teillä on luettavana toukokuussa?

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kuukausi kansissa(4/2015): Huhtikuinen hutilointi

Vuodesta on kulunut jo yksi kolmasosa. Miten tämä on mahdollista??? Huhtikuukin meni niin nopeasti ohi, että tuntuu kuin se olisi alkanut ja loppunut samana päivänä. Toisaalta huhtikuussa tapahtui paljon: palautin kandin proseminaariversion kuun puolenvälin tienoilla,  kävin juhlimassa veljeni luona ja tapasin samalla useita uusia,mielenkiintoisia ihmisiä ja selviydyin kandin käsittelystäkin kunnialla. Kävin monia hyviä keskusteluja ystävieni kanssa ja ehdin pitkästä aikaa vain olla. Vapaa-aika on tullut tarpeeseen, sillä kandin jälkeen olen ollut lievästi sanottuna väsynyt ja typertynyt: onnistuinko minä todellakin pääsemään tänne asti? Näköjään.

Todennäköisesti tämän positiivisen epäuskoisuuden takia lukeminen ja bloggaaminen jumiutuivat oikein kunnolla. Luin vain yhden kirjan (Teemestarin kirja) alusta loppuun ja sain julkaisukuntoon ainoastaan yhden arvostelun (Shadow Kiss). En aloittanut yhtäkään niistä kirjoista, jotka olivat huhtikuun lukulistalla, mutta korvasin tätä kömmähdystä jatkamalla keskeneräisiä teoksia vuorotellen. Suunnitelmani (jotka olivat aivan liian laajia ottaen huomioon kuukauden muun sisällön) eivät siis todellakaan pitäneet (kuinka ne olisivatkaan voineet pitää? Oh man I'm a jerk :D), minkä takia nimitän tätä huhtikuuta hutiloinnin kuukaudeksi. Ainoastaan huvittuneena.

Muuta en sitten osaakaan huhtikuusta sanoa. Hassu kuukausi. Toivottavasti toukokuu on tuotteliaampi!

Pitikö teidän huhtikuunne sisällään jotain erityistä? Entä onko toukokuun varalle suunnitelmia?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Shadow Kiss - Richelle Mead

Rose ja muut noviisit aloittavat harjoittelun, jonka aikana he suojelevat yhtä Moroita opettajien toteuttamilta harjoitushyökkäyksiltä vuorokauden ympäri. Käytännön taitojen harjoitteleminen on erityisen tärkeää nyt, kun Strigoit ovat koetelleet vampyyriyhteisöä ja jättäneet sen toipumaan edellisestä hyökkäyksestä levottomana ja järkyttyneenä. Erityisesti Rosella on pelissä kovat panokset; tuoreet ja traumaattiset kokemukset eivät saa heijastua vartijan työhön. Kuten arvata saattaa, kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin pitäisi. Rose alkaa nähdä näkyjä ja kärsiä rajuista päänsäryistä. Lisäksi hänen täytyy valehdella Lissalle suhteestaan Dimitriin. Myös Lissalla on vastauksia etsittävänä.
Vampyyrikuningattarella on jonkinlaisia suunnitelmia hänen varalleen, mutta motiivi niiden takana on epäselvä.

* * *

Shadow Kiss jatkaa samalla linjalla sarjan edellisten osien kanssa. Meadin tyyli on nopea ja enimmäkseen kepeä, vaikka tarinassa vilahtaakin silloin tällöin myös vakavia teemoja ja tärkeitä kysymyksiä. Shadow Kiss on mukavaa, helppoa ja tasaista luettavaa, jonka parissa ei tylsisty eikä toisaalta uppoa kovin syviin mietteisiin. Kaiken kaikkiaan siinä on enemmän kehuttavaa kuin moitittavaa.

Pidän tässä Vampire Academy -sarjan kolmannessa osassa erityisesti siitä, kuinka tasaisesti kaikki keskushenkilöt esiintyvät sen sivuilla. Dimitri, Christian ja Adrian eivät jää enää sivurooliin niin kuin aikaisemmissa osissa eikä tarina pyöri yhtä paljon Rosen ja Lissan ystävyyden ympärillä. Rosen ja Dimitrin suhde saa enemmän painoa ja kehittyy tasaisesti  Kokonaisuus saa myös mukavasti uusia aineksia, kun keskushenkilöt vierailevat vampyyrien kuninkaallisessa hovissa. Sarjan maailma on jälleen yhden palan verran kokonaisempi,

Temaattisesti Shadow Kiss on kevyt ja helppolukuinen. Rosen ja Lissan välisen side, johon teoksen nimikin viittaa, näyttäytyy kuitenkin jonkin verran vakavammassa valossa, mikä herätti mielenkiintoni. Toinen uudesta näkökulmasta käsitelty teema on Rosen tulevan ammatin vaikutukset hänen suhtautumiseensa Lissaan. Rosen ja Lissan ystävyys ei ole enää niin mutkaton ja avoin kuin aikaisemmin, eikä Rosen haave tulla Lissan vartijaksi ehkä olekaan enää paras vaihtoehto. Raja ystävän huolenpidon ja vartijan velvollisuuksien välillä häilyy, mitä jo vähän odottelinkin. 

Mitä juoneen tulee, hyvä tulos olisi saatu vähemmälläkin. Joidenkin tapahtumien kohdalla tuntuu siellä, että ne ovat romaanissa vain täytteenä ilman todellista merkitystä, tai sitten vain jotta jokin toinen kohtaus mahtuisi kuvioon jokseenkin luontevasti. Lopun juonenkäänne on kuitenkin melkoinen yllätys ja shokki, mikä on positiivista. En tosiaan osannut odottaa sellaista loppua, huhhuijaa. Mitähän seuraava osa tuo mukanaan?!

Vähän hömppää tämä on, mutta hauskalla tavalla. Vampyyritarinoiden metsästäjien kannattaa kokeilla, kun tällaisen tyylin nälkä painaa päälle,

4/5

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(4/2015): Month of Must Reads

Huhtikuussa opiskelutahti hiukan hellittää, minkä ansiosta ehdin varmasti lukea vähän enemmän kuin maaliskuussa. Tämän kuukauden aikana keskityn sellaisiin kirjoihin, joiden pelkkä ajatteleminen saa minut tanssahtelemaan.

Luettavaa:

1. Narrin Kohtalo - Robin Hobb
2. Pimeyden rakastaja - J.R. Ward
3. The Mime Order - Samantha Shannon
4. Cinder - Marissa Meyer
5. Legend - Marie Lu

Näitä kaikkia en varmasti ehdi lukea, koska aikaisemmilta kuukausilta on jäänyt lukematta useita kirjoja, jotka kovasti haluaisin lukea ennen kesälomaa. Lähinnä siksi, että ne ovat niin painavia kuljettaa. Mutta jos nyt ainakin tuon Narrin kohtalon ja Cinderin! Ja The Mime Orderin, voi apua. Ja... No niin.

Lisäksi minun pitää lukea suomalaista nykyromaania käsittelevälle kurssille romaani, josta kirjoitan esittelyn. Valintaprosessi on vielä käynnissä.

Lukupiirin kirjat:

1. Teemestarin kirja - Emmi Itäranta
2. He eivät tiedä mitä tekevät - Jussi Valtonen

Myös bloggaaminen saa varmasti uutta virtaa kiireen hellittäessä. Rästipostauksia on taas kertynyt turhan paljon!


Arvotelut viime vuonna luetuista kirjoista:

1. Insurgent - Veronica Roth
2. Allegiant - Veronica Roth
3. Into the fire - Ashelyn Drake

Arvostelut tänä vuonna luetuista kirjoista:

1. City of glass - Cassandra Clare
2. Shadow kiss - Richelle Mead
3. Narrin palvelija - Robin Hobb

Muut postaukset:

1. Kandin viemää x 2
2. Romaanihenkilöiden jäljillä (4/2015)
3. Syvällisempi katsaus alkuvuoden kulkuun
4. Kirjaostoksia


Tällaisia tavoitteita tällä kertaa. Mitä teillä on luvassa huhtikuussa?


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuukausi kansissa(3/2015)

Voihan maaliskuu. Käykö teillekin niin, että maaliskuussa iskee kevätväsymys? Minun lukemiseni ja bloggaamiseni ainakin menivät plörinäksi (voi kandi minkä teit!!). Vähän väliä väsytti, ihan kuukauden loppupuolelle saakka. Viimeksi kuluneet neljä päivää ovatkin sitten olleet niin kandihuuruisia että päätä huimaa :D Huhhuh mikä ala tämä kirjallisuus. Väsymys ja keskittymisvaikeudet hävisivät jonnekin kauas, ja toivon että ne pysyvätkin siellä siihen asti että saan tämän esitelmäversion valmiiksi.

Mutta nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen.

Nämä luin kokonaan tai loppuun;

1. Narrin palvelija - Robin Hobb
2. Viattomien veljeskunta - Jean-Christophe Grangé

Mielettömän hienoja kirjoja kumpikin, aivan eri tavalla tosin. Arvosteluissa sitten lisää... ;)

Arvostelut:


Muut postaukset:


Niin kuin näkyy, maaliskuu oli toistaiseksi hiljaisin kuukausi tänä vuonna. Jospa huhtikuussa saisin otettua vähän takaisin!

Romaanihenkilöiden jäljillä(3/2015): The Dreamwalker

The Mime Order kolahti postiluukusta sisään pari viikkoa sitten. Käteni ihan oikeasti tärisivät, kun pidin sitä ensimmäistä kertaa käsissäni. Milloinkohan uskaltaudun lukemaan sen??
  • Henkilön nimi: Paige Mahoney
  • Teema: 5. Henkilö, jolla on jokin mielenkiintoinen, kiehtova, hyödyllinen tai muuten vain erikoinen kyky
  • Kirja/sarja: The Bone Season, The Mime Order
  • Kirjailija: Samantha Shannon

The Bone Season ja Paige Mahoney astuivat elämääni jo kauan ennen romaanin julkaisemista. Samantha Shannon oli hiljattain saanut unelmien kustannussopimuksen: Bloomsbury sitoutui heti julkaisemaan sarjan kolme ensimmäistä kirjaa ja kaavaili jo sopimusta muita kirjoja varten. Usko The Bone Seasonin menestykseen oli valtava, eikä turhaan. Kirjallisuusblogit, lehdet ja kaikenlaiset sivustot täyttyivät innostuneesta odotuksesta, arvostelukappaleen lukeneet bloggaajat ylistivät ja hypettivät romaania minkä ehtivät ja kirjailija itse juoksi haastattelusta toiseen. Seurasin romaanin ja kirjailijan - joka muuten on vain reilun vuoden minua vanhempi - ainutlaatuista, lähes sadunomaista matkaa kohti julkaisupäivää tiiviisti ja henkeä pidättäen. Vaistosin, että maailmaan oli syntymässä jotain ainutlaatuista, jotain mitä kannatti odottaa ja vaalia sitten, kun vihdoinkin pääsisin uppoutumaan siihen. Ja voi, voi onni ja fantasitisuus, mitä tapahtuikaan kun The Bone Season viimein oli täällä, minun käsissäni, minun hyllyssäni. Tapasin Paigen ja upposin hänen vaaralliseen, monimutkaiseen ja kiehtovaan selvännäkijän maailmaansa samalla hetkellä, täysin, tulematta ylös. Romaani oli minulle niin ainutlaatuinen kokemus, etten voinut olla liittämättä sen päähenkilöä tähän haasteeseen.

Paige on 19-vuotias selvännäkijä, jolla on harvinainen kyky: hän pystyy murtautumaan toisen ihmisen mieleen ja "kävelemään" sen sisällä. Lukemaan ajatukset, aistimaan tunteet ja muistot; kaiken. Hän elää 2050-luvun Lontoossa, jossa selvännäkijyys on sekä hengenvaarallista että taloudellisesti kannattavaa, mikäli sattuu tekemään töitä Jaxon Hallille, Lontoon kuuluisimman rikollisten selvännäkijöiden ryhmän johtajalle. Paige kerää pomolleen hyödyllistä tietoa hyvällä menestyksellä, kunnes Scion, järjestö tai viranomainen, joka muistuttaa sekä poliisivoimia että tiedustelupalvelua, saa hänet kiinni. Paige joutuu Oxfordiin selvännäkijöiden kätketylle orjaleirille, jossa hänen kykynsä mahdollisuudet laajenevat ja avautuvat uudesta näkökulmasta käsin.

Tapa, jolla Shannon lähestyy ihmismielen toimintaa sekä Paigen että muiden, erilaisten selvännäkijöiden kautta, on todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Selvännäkijyys, ennustaminen, ajatustenluku ja mielen hallinta tulevat Paigen tarinassa esille tuoreella tavalla. Ajatus mielestä paikkana, johon toisen ihmisen mieli tai jonkinlainen mielen voima voisi asettua tai tunkeutua... No, siinä on ajattelemisen aihetta.

 Paigen yliluonnollinen lahja on jo itsenään ainutlaatuinen, mutta kun sen ympärille kiedotaan vahva, nuori persoona, hieno tarina ja monipuolinen maailma, tulos on vertaansa vailla. Juonta ja maailmaa on vaikeaa pukea sanoiksi, sillä se on melko monimutkainen. Siksi kehotan kaikkia, jotka eivät vielä tarinaa tunne etsimään sen käsiinsä. Romaanista on tekeillä elokuva, joten siitä kuullaan varmasti enemmän myöhemmin, myös täällä Suomessa.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Piin elämä - Yann Martel

Piin elämä on ehdottomasti omanlaisensa romaani, joka varmasti herättää jokaisessa lukijassaan jonkinlaisia ajatuksia ja tunteita. Oma näkökulmani Piin elämän lukemiseen oli tavallista pohdiskelevampi, sillä muutaman viikon päästä opponoin sitä käsittelevää kandia. Piin elämästä keskusteltiin myös lukupiirissä, joten olen pyöritellyt sitä mielessäni aika tavalla lukemisen jälkeen. 

Intialainen Pii Patel elää 227 vuorakautta pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa. Yksin tämä asetelma herättää mielenkiinnon tarinaa kohtaan, mutta romaani sisältää paljon muutakin. Selviytymistarinan lisäksi se kertoo ihmisyyden, luonnon ja eläimellisyyden pohtimisisesta, Myös uskontoa ja kulttuuri-identiteettiä tarkastellaan. Minut yllättikin ensimmäiseksi se, kuinka pitkän ajan Martel käyttää pelastusveneen ulkopuolella. Ennen kuin Pii päätyy valtameren yksinäisyyteen, lukijalle jaetaan joukko erilaisia kokomuksia ja tilanteita Piin lapsuudesta. Aina ei ole täysin selvää, miksi ne ovat osa tarinaa. Jossain vaiheessa herää jopa kysymys siitä, milloin mennään asiaan. Mutta toisaalta, Piin elämä ei olekaan mikään toimintaseikkailu. Sen sijaan että se kehottaisi juoksemaan, se pyytää pysähtymään, ja tämä on ehkä suurin haaste, jonka romaani lukijalleen esittää. Se kysyy, olemmeko valmiita ja halukkaita luopumaan hetkeksi länsimaisista käsityksistämme, hektisyydestämme ja ihmiskeskeisyydestämme.

Tarinan rikkaus on nimeonmaan sen teemoissa ja tavassa, jolla se konkretisoi sanomansa. Pii on eläintarhan pitäjän poika, minkä takia hän on aina ollut yhteydessä eläimiin. Hänen asemansa on kuitenkin aina ollut eläintä ylempänä, koska eläin on ollut hänestä riippuvainen. Valtameren keskellä hänen on kuitenkin laskeuduttava eläimen, tiikeri Richard Parkerin rinnalle ja tehtävä sen kanssa yhteistyötä. Pelastusveneessä mikään ei ole itsestään selvää. Jokainen suhteellisen rauhallinen hetki muuttuu tavallisesta ihmeelliseksi. Huomisen murheiden sijaan Pii oppii miettimään, kuinka hän selviää seuraavasta tunnista, seuraavasta yöstä, seuraavasta myrskystä. Ihmisen ja eläimen välinen suhde on yksi keskeisimmistä teemoista. Kuinka ihminen nykyään suhtautuu eläimiin ja miksi? Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Ovatko ihmiset ja eläimet lopulta niin kaukana toisistaan kuin ihminen haluaa uskoa? Näihin kysymyksiin uppoaa kerralla kuin suohon. Nautinnolliseen, virkistävään, kyseenalaistavaan, älykkääseen suohon, josta noustakseen on tulkittava paljon ja vielä vähän enemmän.

Juonellisesti ja kerronnallisesti Piin elämä on ajoittain melko hidas ja raskas. Kerronta on verkkaista ja viipyilevää, mikä välillä väsyttää. Joihinkin tilanteisiin jäädään olemaan niin pitkäksi aikaa, että huomasin ihmetteleväni sitä. Halusin jo eteenpäin, en jaksanut enää keskittyä. Rauhallisuus kyllä palvelee hyvin romaanin tavoitteita, mutta se jyrää välillä muut ominaisuudet alleen. Siksi romaani menettää parhaimman teränsä loppua kohden. Se ei pidä enää niin tiukasti kiinni, minkä vuoksi lukemisesta tulee työlästä. Lopussa tarina läimäyttää lukijaa poskelle ja herättää uudestaan, mutta minun kohdallani tämä lopun pamahdus ei riittänyt paikkaamaan lentohiekassa vietettyjen hetkien aiheuttamaa väsymystä.

Kokonaisuutena Piin elämä on vaikuttava teos, joka kannattaa ehdottomasti lukea ajan kanssa ja keskittyneesti. Se vaatii oikean mielentilan poratakseen tiensä ajattelun muurien läpi.

4/5

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kandin viemää(6): Kokoelma sekalaisia ajatuksia



Aioin tälläkin viikolla keskittyä johonkin yksittäiseen aiheeseen, mutta viime hetkellä iski valinnan vaikeus. Niinpä päätin listata joitakin aiheita ja ajatuksia, joita olen tällä viikolla pyöritellyt kandia kirjoittaessani. 


  1. .Insurgentin traileri. OMG, haluan nähdä tämän elokuvan nyt heti! Olen saanut tästä aikamoisen inspiraatioruiskeen jo useampana päivänä,
  2. Mechanomorphism eli suomeksi mekanomorfismi (näin minä sen ainakin suomentaisin): ihmisen muuttuminen kokonaan tai osittain koneeksi. On kuulkaa mielenkiintoinen tieteiskirjallisuuden käsite, josta on hyötyä myös Divergent-trilogiaa kuvaillessa ja selittäessä. Yritän tässä postauksessa välttää spoilereita, joten vihjaisen vain tämän verran: Divergentin loppuosa, tarkemmin sanoen viimeiset vajaa 100 sivua.
  3. Simulaatioteknologia vallan ja informaation keräämisen välineenä. Olen pohtinut muunmuassa sitä, kuinka tämän teknologian avulla murtaudutaan ihmisen henkilökohtaisimpaan osaan: mieleen, ja kuinka sitä käytetään yksilön identiteetin hallitsemiseen, rajoittamiseen ja määrittämiseen. Juttua riittäisi vaikka kuinka. Kunhan saan tämän kokonaisuuden jonkinlaiseen järkevään muotoon, kirjoitan ajatuksistani myös tänne blogiinikin.
  4. Factionless sosiaalisena epäonnistumisena, rangaistuksena ja identiteettivarkautena. Tästä kirjoitin pari päivää sitten suhteellisen hyvää tekstiä. Tänään voisin yrittää jatkaa siitä, mihin jäin.
  5. Divergent-elokuvan soundtrack, jota älysin vasta nyt kuunnella samalla kun kirjoitan. Olen saanut siitä paljon virtaa. Muunmuassa tämä kappale on soinut tiuhaan:



Näitä teemoja pyöritellessä on kulunut hyvä tovi. Kirjoittaminenkin alkaa vihdoin sujua ja edetä vähän isommissa palasissa. Tänään tavoita.teeni on kirjoittaa jotain puolen sivun ja sivun väliltä. Voi olla, että innostun taas niin kovasti, etten malta mennä nukkumaan ennen aamuyötä. Juuri nyt minulla on parempi fiilis koko urakasta kuin missään aikaisemmassa vaiheessa. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Salaseura - Michael Dibdin


Aurelio Zen kutsutaan Vatikaaniin tutkimaan ruhtinas Ludovico Ruspantin yllättävää kuolemaa. Vatikaani haluaa kuitata tapahtuneen itsemurhaksi, mutta Zen löytää nopeasti todisteita, joiden perusteella Ruspanti murhattiin. Etsiessään syyllistä Zen löytää vihjeitä Kabaalista, epämääräisestä salaisesta ryhmittymästä, jolla väitetään olevan jotain tekemistä Ruspantin kuoleman kanssa. Mitä sekavammaksi tapaus kehittyy, sitä useammin herää kysymys, onko murhaajan henkilöllisyydellä väliä kenellekään muulle kuin Zenille itselleen.

* * *

Salaseura on epätavallinen rikosromaani, jota en olisi varmaaan koskaan lukenut, jos se ei olisi sopinut lukuhaasteen hankalaan katekoriaan. Vaikka se on nopealukuinen ja monin paikoin jännittävä, kirjailijan tyyli on jollakin tavalla verkkainen ja tarinan tunnelma erikoisen eteerinen. Kerronta keskittyy enemmän Vatikaanin ja Italian kansalaisten väliseen suhteeseen ja sen varjelemiseen kuin rikokseen itseensä. Sekä Italia että Vatikaani näyttäytyvät poliittisen vehkeilyn valtakuntina, joiden sisällä mikään ei ole aivan sitä miltä näyttää. Totuus on sivuseikka, jos se jollain tavalla vaarantaa katolisen kirkon maineen. Media ja viranomaiset pelaavat keskenään hienovaraista peliä, jossa yksikin väärä siirto voi johtaa uran katkeamiseen, julkiseen häpeään tai elämään kirkon vihan kohteena. Olosuhteet, joissa Aurelio Zen yrittää ratkaista rikoksen, ovat todellakin enemmän kuin hankalat, ja tämän Dibdin tuo hienosti esiin.

Hänen salamyhkäisessä tyylissään on myös kääntöpuolensa: epämääräisyys. Vaikka tiesin tapahtumien sijoittuvan Roomaan, Vatikaaniin ja ajoittain muihin Italian kaupunkeihin, en tuntenut olevani Italiassa. Dibdin kuvailee tarkasti esimeriksi jonkin huoneen sisustusta tai koristelua, mutta jättää huoneen koon epätarkaksi. Hän saattaa mainita kadun nimen, mutta jättää kertomatta millaisessa ympäristössä katu sijaitsee. Dibdin ei kiinnitä lukijaa selkeästi mihinkään paikkaan. Jos en olisi käynyt Roomassa ja Vatikaanissa, en olisi saanut juuri minkäälaista otetta romaanin miljööstä tai paikoista, joissa jotkut merkittävät hetket tapahtuivat. Tämän kerronnallisen piirteen vuoksi minun oli monta kertaa vaikea hahmottaa, missä ja mitä tapahtui ja milloin paikka vaihtui.

Juonellisesti Salaseura jättää jälkeensä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on oivaltava ja rajoja rikkova, toisaalta hiukan liian yksinkertainen pitääkseen jännitystä tasaisesti yllä. Loppuratkaisu on yllättävä ja selvästi tietynlaisia jännityskertomuksia kommentoiva, mutta kokonaisuus jää laimeaksi, jotenkin ontoksi, ääriviivattomaksi. Tästä huolimatta se onnistuu olemaan melko monipuolinen: perinteisen rikostarinan elementtien lisäksi lukijaa kuljetetaan Aurelio Zenin yksityiselämän kiemuroiden ja byrokratian asettamien rajoitusten läpi.

Päähenkilö Zen on sukunimensä mukaisesti rauhallinen, vakaa ja jollakin tavalla hyvin vakava mies, joka mielenmaiseman pohjavire on jotain realistisen ja kyynisen väliltä. Hänessä on ominaisuuksia, joita en vielä päässyt näkemään, minkä takia olen kiinnostunut lukemaan sarjan muutkin osat. Ja vaikka en täysin syttynyt kerronnalle, oli virkistävää lukea Eurooppaan sijoittuva rikostarina, jolla on aivan oma sävynsä. Palaan Dibdinin pariin varmasti silloin, kun kaipaan lisää jotain hämyistä.

3,5/5

Haasteet:


  • 50 kirjaa, kohta 30. A book that came out the year you were born




perjantai 6. maaliskuuta 2015

Book Trailer Reveal: The Darkness Within by Kelly Hashway

Tänään jaan The Darkness Within -kirjatrailerin. Kyseessä on sarjan toinen osa, joten tässä ensin tietoa ensimmäisestä osasta:


The Monster Within (The Monster Within #1)

The moment seventeen-year-old Samantha Thompson crawls out of her grave, her second chance at life begins. She died of cancer with her long-time boyfriend, Ethan, by her side—a completely unfair shot at life. But Ethan found a way to bring her back, like he promised he would. Only Sam came back wrong.
She's now a monster that drains others' lives to survive. And after she kills, she’s tortured by visions—glimpses into her victims would-have-been futures had she not killed them. Barely able to live with herself and trying to make things right, Sam ends up a pawn in a vicious game of payback within the local coven of witches.
But when the game reveals what Ethan had to do to save Sam, she must make a choice that will change all their lives forever.

Title: The Monster Within
Author: Kelly Hashway
Publisher: Spencer Hill Press
ISBN: 978-1-937053-85-7
Release Date: 6/17/2014
Formats: Paper, e-book

Goodreads: https://www.goodreads.com/book/show/15839932-the-monster-within

Barnes and Noble: http://www.barnesandnoble.com/w/the-monster-within-kelly-hashway/1117263103?ean=9781937053857 

Amazon: http://www.amazon.com/Monster-Within-Kelly-Hashway-ebook/dp/B00KE4RL72

What people are saying about The Monster Within:

"An intense read and original plot. Kelly Hashway's THE MONSTER WITHIN carries a noir vibe that will leave you in chills." ~Jen Murgia, author of Forest of Whispers


"Hashway does a great job creating characters that stir your emotions and a mystery you want to unravel." Cherie Colyer, author of the EMBRACE and HOLD TIGHT


“Witches, lies, black magic, murder…and the ultimate act of selfless love. Kelly Hashway has a spellbinding hit with “The Monster Within…” ~Michelle Pickett, Bestselling author of “PODs”


"Resurrection has a dark price. The Monster Within is a fast paced and twisted read that will keep you guessing to the end." ~Heather Reid, author of Pretty Dark Nothing



The Darkness Within (The Monster Within #2):

After dying of cancer at seventeen and being brought back to life by an evil witch who turned her into a monster, Samantha Thompson thinks she's finally gotten past all the tragedy in her life. Now she's part of a coven of good witches who are helping her and her boyfriend, Ethan Anderson, learn to use the powers they received from other witches. Aside from the fact that Sam and Ethan are still in hiding from their old lives--the ones they had before Sam was brought back to life--things couldn't be better. Sam and Ethan are inseparable. What could go wrong?


Magic.


Ethan's magic came from a witch who'd turned as evil as possible, and though his coven thought he'd be fine, the more he uses his magic, the stranger he starts acting. The magic inside him is changing who he is. One minute he's Sam's sweet, perfect Ethan and the next, he's a complete stranger. Even with all her witchy power, Sam is helpless against the magic corrupting Ethan. Can Sam find out what's wrong with him before she loses him to dark magic forever?


Title: The Darkness Within (The Monster Within #2)
Author: Kelly Hashway
Publisher: Spencer Hill Press
ISBN: 9781633920217
Release Date: 6/2/2015
Formats: Paper, e-book


Goodreads: https://www.goodreads.com/book/show/23420876-the-darkness-within

Amazon: http://www.amazon.com/The-Darkness-Within-Monster/dp/1633920216

Barnes and Noble: http://www.barnesandnoble.com/w/the-darkness-within-kelly-hashway/1120636036?ean=9781633920217


Ja tässä traileri:




About Kelly Hashway:

Kelly Hashway grew up reading R.L. Stein’s Fear Street novels and writing stories of her own, so it was no surprise to her family when she majored in English and later obtained a masters degree in English Secondary Education from East Stroudsburg University. After teaching middle school language arts for seven years, Hashway went back to school and focused specifically on writing. She is now the author of three young adult series, one middle grade series, and several picture books. She also writes contemporary romance under the pen name Ashelyn Drake. When she isn’t writing, Hashway works as a freelance editor for small presses as well as for her own list of clients. In her spare time, she enjoys running, traveling, and volunteering with the PTO. Hashway currently resides in Pennsylvania with her husband, daughter, and two pets. Hashway is represented by Sarah Negovetich of Corvisiero Literary Agency.


Find Kelly Online:

Website: www.kellyhashway.com 
Blog: http://kellyhashway.blogspot.com 
Facebook: https://www.facebook.com/kellyhashway
Twitter: https://twitter.com/kellyhashway 
Google+: https://plus.google.com/u/0/+KellyHashway
Pinterest: http://www.pinterest.com/kellyhashway/