Vampire Academy - Richelle Mead

Rose ja Lissa ovat olleet pakomatkalla kaksi vuotta, kun heidät saadaan kiinni ja viedään takaisin St. Vladimirin akatemiaan, jossa nuoret Moroit ja Dhampirit asuvat ja käyvät koulua. Dhampirit ovat puolivampyyreja, joiden tehtävä on suojella Moroita, kuolevaisia vampyyreja Strigoilta, kuolemattomilta, äärimmäisen voimakkailta ja vallanhaluisilta vampyyreilta. Lissa on kuninkaalliseen sukuun kuuluva Moroi, ja Rose on sekä hänen suojelijansa että hänen paras ystävänsä. Kun he palaavat akatemiaan heille selviää, että vaara joka uhkasi Lissaa aikaisemmin on yhä läsnä. Lissan turvallisuuden takaamiseksi Dimitri, yksi akatemian parhaimmista ja kunnioitetuimmista suojelijoista määrätään kouluttamaan Rosea noviisista viralliseksi suojelijaksi ja pitämään huolta Lissasta. Yhdessä he yrittävät selvittää, kuka tai mikä haluaa Lissalle pahaa ja miksi.

Vampire Academy on yllättävän monipuolinen young adult -romaani. Siinä käsitellään ystävyyttä, romanttisia suhteita, psyykkisiä vaikeuksia, perhesuhteita, syrjintää ja vastuunkantoa. Juonessa on fantasiaelementtien lisäksi kauhun ja arvoitusdekkarin piirteitä, jotka sopivat hyvin akatemian goottilaiseen ympäristöön. Kerronnassa on aistittavissa hiukan hätäisyyttä, mutta kokonaisuutena romaanin tapahtumat antavat hyvän yleiskäsityksen maailmasta, jossa sen henkilöt elävät. Kaikenlaiset säännöt, Moroin uhattu asema ja Dhampirien työn pyhyys ja vaativuus leimaavat jokaisen romaanin henkilön elämää jollain tavalla. Rosen ja Lissan paluu laukaisee akatemiassa kireän tunnelman, joka vain pahenee tarinan edetessä. Romaanin fantasiamaailmassa erityisen kiinnostavaa on slaavilainen nimistö ja muut slaavilaiset kulttuuripiirteet sekä vampyyrien jako kuolevaisiin ja kuolemattomiin.

Rose on monin tavoin ristiriitainen hahmo. Hänellä on taistelijan kova ja luja luonne, joka ei jätä tilaa tunteilulle. Pojat tarkoittavat hänelle enimmäkseen hauskanpitoa ja juhlat karkaavat häneltä useimmiten käsistä. Ajoittain tuntuu, ettei hän arvosta oikein mitään eikä ketään. Ainoastaan koulutuksensa, tulevan ammattinsa ja Lissan elämäntilanteen hän ottaa vakavasti. Rosea pidetään vastuuttomana petturina, joka sieppasi vampyyriprinsessan, mikä takia hän on jatkuvasti altavastaajan asemassa. Hänestä puhutaan pahaa ja häntä vältellään, mikä on sekä hänen hankalan persoonallisuutensa että kateuden syytä. Rose on itsepäinen, suorasukainen ja joskus harkitsematon, mutta hänen tekojensa taustalla on aito välittäminen ja huoli Lissaa kohtaan. Tämä huoli muuttuu usein ärsyttäväksi omistushaluisuudeksi, joka on vähällä sotkea Lissan muut ihmissuhteet. Rose siis sekä ihastuttaa että vihastuttaa.

Lissa herättää minussa voimakasta myötätuntoa. Hän kärsii menneisyytensä aiheuttamasta masennuksesta ja mahtisukujen välisestä juonittelusta. Hän on hauras persoona, jonka luonteelle epärehellisyys ja fyysinen uhka ovat lähes sietämätön taakka. Lissa tuntee olonsa ulkopuoliseksi sekä henkisen vointinsa että erikoisten kykyjensä takia. Systemaattisen syrjinnän kohteeksi joutunut Christian tuntuu olevan ainoa, joka todella ymmärtää häntä syvällisesti ja hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Toivon, että jatko-osat syventävät heidän suhdettaan ja antavat enemmän tietoa Christianista.

Dimitrin persoona on keskushenkilöistä kaikkein salaperäisin ja vetäytyvin. Hän on vakava ja työlleen omistautunut, mutta juuri muuta informaatiota hänestä ei vielä anneta. Hänen persoonansa piirtyy ennen kaikkea hänen suhtautumisestaan Roseen, jonka impulsiivisuuden rinnalla hänen hillitty käytöksensä korostuu. Dimitrin kohdalla kaipasin eniten henkilökuvan syventämistä ja yksityiskohtaisempaa rakentamista.

Paras ominaisuus romaanin henkilökuvauksessa on se, että henkilöt erottuvat toisistaan ja että he herättävät mielenkiintoaan. Heidän tunteensa välittyvät tekstistä loogisina ja ymmärrettävinä. Myös sivuhenkilöt kuten Lissan sukulaiset, Rosen ystävät ja akatemian henkilökunta herättävät ajatuksia toiminnallaan ja nostavat keskushenkilöistä esiin uusia puolia. Henkilöissä tapahtuu myös riittävästi kehitystä. Näkyvin puute on se, että jotkut henkilöt jäävät hiukan etäisiksi ja epämääräisiksi.

Juonenkuljetuksessakin on jonkin verran parantamisen varaa. Tapahtumat lähtevät todella nopeasti käyntiin, mutta tahti hidastuu häiritsevän paljon parin ensimmäisen luvun jälkeen. Juoni saa uutta vauhtia vasta myöhemmin, mikä saattaa saada osan lukijoista kyllästymään ja jättämään kirjan kesken. Kuitenkin mielenkiinto säilyy tämän notkahduksen jälkeen viimeiselle sivulle asti, ja loppuratkaisu yllättää. Ainakaan minä en osannut odottaa sellaisia käänteitä. Sisällöltään Vampire Academy on runsas. Odotan kiinnostuneena, miten sen herättämiä kysymyksiä ja vampyyrien maailmasta kumpuavia salaisuuksia käsitellään jatko-osissa.

Kaiken kaikkiaan Vampire Academy on lukemisen arvoinen YA-romaani. Suosittelen sitä sellaisille, jotka etsivät totutusta poikkeavaa vampyyrikirjaa, joka ei vaadi hirveästi keskittymistä eikä pohdintaa mutta joka ei kuitenkaan päästä lukijaa kulkemaan sieltä missä aita on matalin.

4/5