keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Heartbeat - Faith Sullivan

Adam and Katie are afraid of love.

She carries the scars of a first kiss gone terribly wrong. 

He uproots his life the flee the stinging betrayal of an ex. 

When trust is no longer an option, all romance is suspect.

As a young paramedic, Adam rescues people for a living but cannot save himself. Katie, just out of high schoolm struggles with a tortured home life she cannot escape.

Everything changes when Katie hops into the front seat of Adam's ambulance. Overwhelmed by what they are feeling, neither possess the confidence to make the first move. They walk away from each other, full of regret.

To find her, Adam risks his future. To be with him, Katie sacrifices her security.

Little do they know, what little time they do have, is being measured by a heartbeat that is slowly dying out.

Voi miten kaunis ja surullinen tämä tarina on! Pidin tästä valtavasti erityisesti henkilöiden ja tapahtumien tunnepitoisuuden vuoksi. Ilahduin myös yllätyksestä, jonka romaanin alku tarjoaa.

Romaanin rakastavaiset, Katie ja Adam, ovat ihania ja samastuttavia persoonia. Katie kärsii sulkeutuneen, katkeroituneen isän käytöksestä ja Adam parantelee petetyksi tulemisen aiheuttamia haavoja. Nämä vaikeat elämänkokemukset yhdistävät heitä tuovat esiin heidän luonteitaan. Kirjailija kertoo heistä uusia asioita kohtaus kerrallaan, mikä sopii tarinaan hyvin. Adam ja Katie kokoavat ajatuksiaan ja käsittelevät tunteitaan realistisessa tahdissa - hitaasti. Vaikean ja pitkän tien kuljettuaan he saavat mahdollisuuden olla yhdessä, ja silloin heidän tunteensa syttyvät täyteen liekkiin.

Suru on läsnä Katien ja Adamin suhteessa yhtä voimakkaasti kuin rakkaus. On riipaisevaa lukea vaikeuksista, joita he joutuvat kohtaamaan; erityisesti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jota he saavat osakseen eri tahoilta. Heidän tarinansa vetoaa ennen kaikkea tunteisiin ja jättää loputtuaan lähes tyhjän olon - kaikki ajatukset katosivat päästäni joksikin aikaa sen jälkeen, kun olin lukenut viimeisen sivun. Vaikka arvasin, kuinka romaani loppuu, loppu oli silti shokki ja melkein nosti kyyneleet silmiini.

Pidin kovasti myös siitä, että teos on kirjoitettu sekä Katien että Adamin näkökulmasta. Näkökulmien vaihtelu tuo heitä lähemmäs lukijaa ja saa tapahtumat tuntumaan hyvin todellisilta. Tunsin enemmänkin eläväni heidän kanssaan kuin lukevani kirjaa heidän elämästään. Heartbeat on hieno esikoisromaani, jonka luen mielelläni uudelleen jonkin ajan päästä.

4/5


Kirjailijan blogiin löydät tiesi tästä: Fait Sullivan writes

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kuninkaan salamurhaaja - Robin Hobb

Kuninkaan salamurhaaja jatkaa Näkijän tarun tarinaa tyylikkäästi. Se veti minut mukaansa vielä nopeammin kuin trilogian ensimmäinen osa ja piti tiukasti otteessaan viimeiselle sivulle asti. Nyt vähän juttua siitä, mikä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti.

Fitz kasvaa romaanin aikana aikuiseksi ja alkaa virallisesti toimia kuninkaan salamurhaajana. Hänen tiensä on pitkä ja kivinen. Taito aiheuttaa hänelle päänvaivaa, Vaisto ongelmia ja häpeää. Fitz joutuu valehtelemaan rakastetulleen, Mollylle, ja salaamaan kokonaisen osan itsestään. Fitzin elämää kuvataan koskettavasti, ja hänen tilanteensa epäoikeudenmukaisuus tulee esille ajoittain jopa riipaisevan selvästi.

Myös valtapeli kovenee sarjan toisessa osassa. Merirosvot ryöstävät rannikkokaupunkeja ja imevät jollakin keinolla ihmisistä tunteet ja persoonallisuuden jättäen jälkeensä olennon, jota voisi kutsua zombiksi. Tämä karmea taika on suuri mysteeri sekä Kuuden Herttuakunnan kansalaisille että lukijalle, ja saa aikaan valtavasti tuhoa. Tapahtumia lähestytään yhtä aikaa sekä hallitsijoiden että kansalaisten näkökulmasta, mikä tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Henkilöistä otan esille tällä kertaa kuninkaan hovinarrin, joka on jollain tavalla suosikkihahmoni tässä trilogiassa. Häntä kutsutaan yksinkertaisesti Narriksi, koska kukaan ei tiedä hänen oikeaa nimeään. Tittelistään huolimatta hän on ennen kaikkea neuvonantaja ja tapahtumien tarkkailija, jolla on huomiotaherättävän terävä kieli ja vielä terävämpi äly. Rakastan Narrin sanailuja ja temppuja, jotka menevät välillä yli ymmärryksen. Hän puhuu usein arvoituksin ja saa Fitzin silloin tällöin hermostumaan, vaikka hän loppujen lopuksi on yksi merkittävimmistä ihmisistä Fitzin elämässä. Narri on erikoinen myös ulkonäöltään, sillä hän on albiino.

Parasta romaanin kokonaisuudessa on sen monipuolisuus. Se on jännittävä, se vetoaa voimakkaasti tunteisiin ja sisältää sopivasti fantasiaa. Pidän yleensäkin kirjoista, jotka menevät syvälle aiheeseensa ja oikeasti jättävät jäljen lukijaansa.

5/5

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Revolverimies - Stephen King

Tämä kirja on yksi erikoisimmista, joihin olen elämäni aikana tarttunut. Sen vuoksi Revolverimies on sekä mielenkiintoinen että hankala lukukokemus, joka jättää jälkeensä ristiriitaisia tunteita.

Romaani kertoo Rolandista, nimensä mukaisesti aikansa viimeisestä revolverimiehestä, jollaista voi verrata jonkinlaiseen poliisiin tai soturiin. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa maailma on köyhtynyt ja kuivunut. Miljöö toi mieleeni westernit ja aavikot, ja se onkin tarkimmin kuvattu asia koko romaanissa.

Lukijalle käy selväksi, että Rolandilla on tehtävä, jonka toteuttamisen hän kokee velvollisuudekseen (välillä se tuntuu suorastaan pakkomielteeltä), mutta tehtävän yksityiskohdista lukijalle ei anneta paljonkaan tietoa. Miehen menneisyyttä ei valoteta juuri lainkaan eikä teoksessa esitellä kovin monia henkilöitä. Rolandin ympärille kietoutunut salaisuuksien verho on lähes läpitunkematon, mikä jonkin verran häiritsee lukemista. Tarinassa ei anneta tietoja, jotka olen tottunut saamaan ennen viimeistä sivua, mikä on yhtä aikaa ärsyttävää ja kiehtovaa, sillä kerronta poikkeaa huomattavasti tavallisesta. Olisin kuitenkin nauttinut lukemisesta enemmän, jos tarina ei olisi niin salaperäinen.

Myös Revolverimiehen yliluonnolliset tapahtumat ovat erikoisia. Yksi hyvä esimerkki on kohtaaminen Rolandin ja Jaken välillä. Jake on kuollut - tarkemmin sanoen hänet on murhattu - menneisyydessä, minkä jälkeen on jotenkin päätynyt Rolandin aikaan. Jake tulee Rolandin tielle jostakin tärkeästä syystä, mutta kaikki kerrotaan niin vihjauksenomaisesti että lukija joutuu tosissaan näkemään vaivaa ymmärtääkseen, mikä liittyy mihinkin. 

Olen lukenut Revolverimiehen vain kerran vajaa vuosi sitten, joten en muista siitä enää paljonkaan yksityiskohtia. Kokonaisuutena se on hyvin erilainen ja ainutlaatuinen - ehkä liiankin ainutlaatuinen nautittavuuden kannalta katsottuna. En kuitenkaan kadu Musta torni-sarjan lukemisen aloittamista, sillä se todella irrottaa tästä maailmasta ja esittelee uusia tapoja kirjoittaa kirja. Tarkoitukseni on jatkaa sarjan lukemista tämän vuoden aikana.

Suosittelen Revolverimiestä sellaisille lukijoille, joilla riittää kärsivällisyyttä ja jotka haluavat lukea jotain hyvin kummallista. 3,5/5