torstai 6. heinäkuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(7/2017): Paluu rytmiin

Puolet vuodesta eletty, puolet edessä. On kuulkaa ollut melkoinen vuosi tähän saakka! Australia on heitellyt suuntaan ja toiseen, enkä vielä edes ymmärrä kaikkea kokemaani niin hyvin, että voisin siitä kirjoittaa. Pieni tilannepäivitys on kuitenkin paikallaan.

Olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, minkä ansiosta minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Au pair -päivät ovat ohi ja palaan Suomeen huomattavasti aikaisemmin kuin alunperin aioin. Miksi? Sairastuin vaikeaan hengitysinfektioon, jonka paranemisen kannalta on parasta - ja oikeastaan välttämätöntä - palata kotiin. Toinen yhtä merkittävä syy on romaanikäsikirjoitus, jota olen työstänyt huhtikuun alusta lähtien. Tehokas kirjoittaminen vaatii sellaiset olosuhteet, joita en pysty reissussa rakentamaan. Tarvitsen muunmuassa huomattavasti laajemman kirjavaraston, toisin sanoen pursuilevat kirjahyllyni jotka odottavat minua kotona. Puhumattakaan lukuisista muista inspiroivista asioista ja ajattelun välineistä, joiden hyödyntäminen ei ole Australiassa mahdollista.

Mitä tämä sitten tarkoittaa kirjablogin kannalta? Ainakin sitä, että voin jälleen asettaa konkreettisia tavoitteita ja suunnitella toimintaani etukäteen. Haluan tehdä blogista taas aktiivisen niin nopeasti kuin mahdollista ja päästä kiinni kunnolliseen lukemisen ja kirjoittamisen rytmiin. Aloitan tekemällä suunnitelman heinäkuuta varten ja pitämällä siitä kiinni mahdollisimman hyvin.

Postauksen kaava on pääpiirteittäin sama kuin aikaisemminkin, mutta olen parannellut konseptia hiukan. Ensimmäiseksi asetan jokaiselle kuukaudelle yksilöllisen lukutavoitteen ja merkitsen sen postaukseen. Toiseksi erottelen lukulistalla olevat kirjat kolmeen kategoriaan: niihin jotka ovat kesken, niihin jotka on tarkoitus lukea alusta loppuun ja niihin jotka on tarkoitus aloittaa mutta jotka luetaan loppuun myöhemmin. Muutosten avulla pyrin välttämään liian suurta keskeneräisten kirjojen pinoa ja saamaan realistisen käsityksen siitä, kuinka paljon pystyn kuukaudessa lukemaan. 

Kuukausittaisia tavoitteita säätelee tällä hetkellä vuoden määrällinen tavoite. Luettujen määrä on tällä hetkellä 13/40, eli 27 kirjaa olisi luettavana seuraavan puolen vuoden aikana. Määrä on suuri, mutta uskon sen olevan vielä saavutettavissa, jos valitsen kirjat viisaasti ja luen päivittäin.

Ja nyt katsotaan, mitä heinäkuun aikana pitäisi saada aikaiseksi ;)


Heinäkuun lukutavoite: 4 luettua kirjaa

 Loppuun luettavat:
  • King of Thorns - Mark Lawrence 
  • Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
  • (The Signature of All things - Elizabeth Gilbert) -> En ole vielä varma, pystynkö lukemaan tätä loppuun heinäkuussa, mutta yritän joka tapauksessa. 








Alusta loppuun luettavat:
  • Ashley Bell - Dean Koontz
  • Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling
Päätin kesäkuussa, että heti kotiin palattuani alan lukea Pottereita uudestaan. Edellisestä kerrasta on kulunut liian monta vuotta ja olen alkanut tosissani kaivata tarinamaailmaa, joka aikoinaan käynnisti matkani kirjoittajaksi. Uskon Potter-maratonin myös vauhdittavan vuoden tavoitteen saavuttamista. 




Aloitettavat:

  • Last of the wilds - Trudi Canavan
  • Empire of Storms - Sarah J. Maas
  • Since we fell - Dennis Lehane

Voi hyvinkin olla, että en oikeasti aloita näitä kaikkia, mutta listasin ne silti. Vaihtoehtoja on niin paljon, että välillä on mahdotonta valita tarkasti. Mitä pidemmälle vuosi kuluu, sitä hankalammaksi valintojen tekeminen käy... :D





Postauksia:

  1. Luostarin varjot - C.J.Sansom
  2. Spider's Bite - Jennifer Este
  3. Magic Study - Maria V.Snyder
  4. Heir of Fire - Sarah J. Maas
  5. Fearless - Fiona Higgins

Kirjoittamattomia arvioita on kertynyt järjetön määrä, jota yritän tulevina viikkoina pienentää mahdollisimman paljon. Jos saan näistä neljä julkaistua, olen tyytyväinen. Mahdollisuudet ovat ainakin paremmat kuin kesäkuussa, sillä minulla on wifi käytettävissä ja lähes rajattomasti aikaa.

Tämä riittää suunnitelmista. Mitä kuuluu ruudun toiselle puolelle? :) 


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Poison Study - Maria V. Snyder

19-vuotias Yelena on matkalla hirtettäväksi, kun hän saa odottamattoman tarjouksen: pelasta itsesi ryhtymällä komentaja Ambrosen ruuanmaistajaksi. Työ on vaarallista, sillä mikä tahansa ateria voi sisältää tappavaa myrkkyä. Riskistä huolimatta Yelena ottaa tarjouksen vastaan saadakseen uuden mahdollisuuden elää. Valek, Ambrosen luotettu salamurhaaja, ryhtyy kouluttamaan häntä tähän arvaamattomaan tehtävään.

Jatkuva myrkytyksen pelko ei ole Yelenan ainoa ongelma. Yelena tuomittiin murhasta, minkä takia monet Ambrosen työntekijät suhtautuvat häneen epäluuloisesti. Lisäksi vallanpitäjien joukossa kytee viha Yelenaa kohtaan. Poliittisen juonittelun ja kieroutuneiden motiivien keskellä Yelenan on mietittävä, onko kukaan luottamuksen arvoinen.

Kun Yelenalle selviää, että hän on perinyt kyvyn käyttää taikuutta, hänen tilanteensa muuttuu todella tukalaksi. Komentaja Ambrose on määrännyt kaikki taikuuden perineet teloitettaviksi välittömästi, ilman mahdollisuutta oikeudenkäyntiin tai armahdukseen. Onnistuuko Yelena salaamaan voimansa ympäristöltään ja pysymään hengissä niin pitkään, että hän oppii hallitsemaan niitä?

* * *

Poison Study päätyi käsiini aivan sattumalta, kun kirjan alkuperäinen omistaja halusi eroon turhista kirjahyllyn täytteistä. Olin halunnut lukea kirjan jo pitkään, joten tartuin tilaisuuteen innostuneena. Poison Study osoittatui nopeasti todella virkistäväksi ja erilaiseksi fantasiaromaaniksi, joka ansaitsisi mielestäni enemmän huomiota.

Kiinnostuin Yelenan henkilökohtaisesta tarinasta välittömästi. Hän on todella epätoivoisessa tilanteessa, mutta ei anna sen murtaa itseään. Yelena myöntää rikoksensa ja hyväksyy sen seuraukset rohkeasti, tekoaan puolustelematta. Mutta kuinkä hän päätyi tällaiseen ahdinkoon? Miksi hän teki rikoksen, josta hän tiesi saavansa kuolemantuomion? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät vähitellen ja paljastavat samalla suunnattoman vääryyden, jonka kohteeksi Yelena joutui asuessaan kenraali Brazellin ylläpitämässä orpokodissa. Yrittäessään paeta näitä kauhuja Yelena tappoi Brazellin pojan, minkä takia Brazell ja monet muut kenraalit vihaavat häntä. Näin ollen Yelena on jatkuvasti vaarassa, vaikka pelastuikin kuolemanrnagaistukselta.

Pidän Yelenasta henkilönä erityisesti siksi, että hän ei alistu uhrin asemaan. Hän taistelee elämänsä puolesta päättäväisesti ja väsymättä, vaikka uusia vaikeuksia ilmaantuu joka kulman takaa. Hän on älykäs, itsenäinen ja oikeudenmukainen; kaikin puolin vahva nuori nainen.

Valek puolestaan vangitsee huomioni siksi, että hän on niin monimutkainen kokonaisuus. Menee jonkin aikaa ennen kuin hänen sisin olemuksensa hahmottuu. Lyhyen vilkaisun perusteella hän vaikuittaa kylmältä ja laskelmoivalta mieheltä, joka ei tunne katumusta. Valekin intohimoinen mielenkiinto myrkkyjä kohtaan saa lukijan epäilemään hänen mielenterveyttään, mutta mitä pidemmälle tapahtumat etenevät, sitä useampia kerroksia Valekista paljastuu. Toisin sanoen Valek on paljon muutakin kuin salamurhaaja.

Komentaja Ambrosen sydän on melko viileä ja parkkiintunut, mutta ei kohtuuton. Hän on erityinen hallitsija siinä mielessä, että hän ei tavoittele valtaa ja rikkauksia itselleen vaan pyrkii vilpittömästi edistämään koko kansan asioita. Kun hänen linnassaan aletaan juonitella, hän haluaa päästä tilanteen ytimeen mahdollisimman nopeasti ja eliminoida poliittisen uhan tehokkaasti. Ambrose ei ole vehkeilyn fani, mikä on ihailtava ominaisuus. Hänen kapeakatseisuutensa kuitenkin raivostuttaa ja saa toivomaan, että jotain kehitystä tapahtuu.

Kenraali Brazell edustaa romaanissa pahaa, ja aikamoisen ikävää pahaa toden totta. Brazellin mielen täyttävät kunnianhimo, valta ja ylpeys, eikä empatialle jää tilaa. Brazell esiintyy kansanmiehenä, joka haluaa luoda kauppasopimuksen Sitian kanssa ja tarjota ixialaisille orvoille kodin. Nopeasti herää kysymys, mitkä hänen todelliset motiivinsa ovat ja johtuuko hänen murhanhimoinen suhtautumisensa Yelenaa kohtaan ainoastaan siitä, että hänen poikansa kuoli Yelenan käsissä.

Kirjan maailma on sopivasti erilainen perinteisiin fantasiaromaaneihin verrattuna. Ixia on jaettu vyöhykkeisiin, joista jokaista valvoo kenraali ja joukko sotilaita. Eri vyöhykkeillä valmistetaan ja tuotetaan erilaisia jokapäiväisessä elämässä tarvittavia (ja myös jotain ylimääräistä) tuotteita, joista vyöhykkeet käyvät kauppaa keskenään. Kenraalit vastaavat toiminnastaan komentaja Ambroselle, joka hallitsee Ixiaa vakavana ja rauhallisena. Toisin kuin useimmissa fantasiakirjallisuuden yhteisöissä, kaikki ixialaiset ovat tasa-arvoisia: jokaisella ixialaisella on tehtävä yhteiskunnassa, asuinpaikka ja riittävästi ruokaa ja vaatteita. Heidän ei näin ollen tarvitse kilpailla varallisuudesta tai arvonimistä. Taikuus on Ixiassa ehdottomasti kielletty, mikä myös erottaa Ixiaa muista genren valtioista. Militaristinen, viileä ilmapiiri tuo kaiken kaikkaian mieleen enemmän dystopian kuin fantasian. Ixian elinolot kuitenkin ovat varsin keskiaikaiset, minkä ansiosta Poison Study on veikeä yhdistelmä eeppistä fantasiaa ja dystopisia elementtejä.

Tarinaan liittyy myös  toinen valtio, Sitia, jonka suhdetta Ixiaan pyritään vahvistamaan molempien maiden taholta. Sitia on taikuuden turvasatama, mikä jo yksin tekee tilanteesta epävakaan. Ambrosen ehdoton asenne herättää levottomuutta sitialaisissa, joista monet odottavat sotilaallista hyökkäystä. Poison Study keskittyy Ixian esittelyyn, mutta herättää mielenkiinnon myös Sitiaa ja sitialaisia kohtaan.

Kirjailijaa täytyy kehua siitäkin, että hän on valinnut kaikista aseista juuri myrkyt tärkeimmäksi vaaran aiheuttajaksi. Kun Yelena opettelee tunnistamaan erilaiset myrkyt erilaisten aterioiden ja juomien yhteydessä, lukija saa koko ajan jännittää hänen lopullista kohtaloaan: mitä jos jokin myrkky on Yelenan keholle liikaa? Entä jos hän ei tunnistakaan jotakin niistä ajoissa ja sen seurauksena tapahtuu jotain kamalaa? Kirjan myrkyissä on myös sellainen kiinnostava ominaisuus, että ne ovat kaikki kirjailijan keksimiä.
Teemojen osalta on mainittava yksi asia: kirja käsittelee erästä erittäin vakavaa teemaa, joka on tullut harvoin vastaan young adult -romaaneissa ja varsinkin fantasiassa. En en pilaa kokemusta uusilta lukijoilta paljastamalla, mistä tarkalleen on kyse, mutta haluan kehua kirjailijaa rohkeasta valinnasta. Teemaa ei käsitellä niin syvältä, että se jäisi ahdistamaan lukijaa, mutta sen merkitys käy selväksi.

Snyderin kerronnassa on koko ajan läsnä tietynlainen realismi, josta pidän valtavasti. Kirjan henkilöt ymmärtävät, minkälaisessa tilanteessa ovat eivätkä kaunistele tapahtumia tai omaa toimintaansa. He ovat ihmisinä ilmiselvästi vajavaisia; joukkoon mahtuu tyttö joka on syyllistynyt murhaan, mies joka tappaa ja juonittelee ammatikseen, hallitsija joka on vienyt toisen miehen maan ja niin edelleen. Juuri tämä vakavien rikkeiden ja erittäin kunniallisten ominaisuuksien yhdistelmä tekee heistä niin kiinnostavia ja pidettäviä. Niiden ansiosta he tuntuvat todellisilta ja kokonaisilta. He elävät kovassa maailmassa, jossa jokainen joutuu tekemään raskaita valintoja. Maailman kovuus ilmenee myös fyyfisessä ympäristössä: Ambrosen linna on koruton paikka, vaatteet ovat ennen kaikkea käytännöllisiä, elämä kulkee eteenpäin arkisesti... Tällaisia yksityiskohtia on löydettävissä runsaasti. Ixian ilmaston kylmyys ja ankeus myös korostaa tätä romantisoinnin virkistävää poissaoloa.

Ainoat merkittävät miinukset löytyvät juonen rakenteesta. Kirjassa tapahtuu valtavasti koko ajan, minkä takia lukija pysyy koko ajan varpaillaan, sellaisessa odotuksen tilassa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta erityisesti tarinan alkuvaiheissa ja lopun lähestyessä homma menee vähän hätäiseksi. Tilanteista siirrytään seuraavaan ja uusia käänteitä tulee eteen niin vauhdikkaasti, että välillä meinaa happi loppua, Toinen pieni juttu, joka minua vaivasi, liittyy joihinkin sivuhenkilöihin. Heillä ei tuntunut lopulta olevan kovin tärkeää tehtävää tarinassa tai ainakaan heistä ei saanut niin kokonaista kuvaa kuin olisi voinut. Tämä puute korostui, koska mukana on myös kaksi sellaista sivuhenkilöä joihin sekä päähenkilöt että lukija luovat todellisen suhteen (mitä ei lähellekään aina tapahdu).

Suosittelen Poison Studya kaikille young adult -kirjallisuuden kuluttajille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Myös sellaiset lukijat, joille fantasia on vieras genre mutta jotka ehkä haluaisivat genreen tutustua voisivat nauttia tästä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja - ja nyt jo voin paljastaa, että jatko-osissa matka vain paranee.

4/5

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(4&5/2017): Kilpailu aikaa vastaan

Laskin maaliskuun alkupuolella kuinka paljon kirjoja toin mukanani Port Hedlandiin. Lukumäärä huvitti ja hirvitti samanaikaisesti: 22 kirjaa! Ja minä kun luulin olleeni maltillinen... No, puolustukseksi voin sanoa sen verran, että sain yllättäen haltuuni kasan ilmaisia kirjoja, joita en voinut heti lukea keskeneräisten kirjojen takia. Kirjojen ostamisen suhteen olen siis ollut varovaisempi kuin aikoihin, vaikka luettavaa onkin kertynyt runsaasti.

Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että luettava on niin paljon kuin suinkin, sillä toukokuun lopun tienoilla paikka vaihtuu taas, eikä rinkkaan mahdu kovin paljon ylimääräistä tavaraa. Tavallisesta poiketen listasin kaikki hallussani olevat kirjat samaan postaukseen. Tällä hetkellä luettujen määrä on 3/22, joten urakkaa on!


Kesken tällä hetkellä:

  • Pearl in a Cage - Joy Dettman
  • Priestess of the White - Trudi Canavan
  • Unite me - Tahereh Mafi

Lukemattomat kirjat:

  • Empire of Storms - Sarah J. Maas
  • Fire Study - Maria V. Snyder
  • King of Thorns - Mark Lawrence
  • Emperor of Thorns - Mark Lawrence
  • Unravel me - Tahereh Mafi
  • Last of the wilds - Trudi Canavan
  • Voice of the gods - Trudi Canavan
  • Shaman's Crossing - Robin Hobb
  • Forest mage - Robin Hobb
  • Renegade's Magic - Robin Hobb
  • Legend - Marie Lu
  • Outback Sisters - Rachael Johns
  • Heart of the Country - Tricia Stringer
  • The Signature of all things - Elizabeth Gilbert
  • House of the Lost - Sarah Rayne
  • The Windermere Witness - Rebecca Tope

Osa kirjoista (7) on  pitkiä, paksuja tai melko isokokoisia, joten ne ovat ainoa varsinainen prioriteetti. Kuvia en tällä kertaa jaksanut käydä ottamaan, kun kirjat ovat niin hyvässä järjestyksessä lipaston laatikossa... Instragramiin (@loputonromaani) kirjakuvia sen sijaan putoilee säännöttömän säännöllisesti :D

Mitä teillä on seuraavaksi vuorossa?